Hyvää uutta vuotta!

Joulukuu on ollut blogini kannalta hyvin hiljasista aikaa joulu- ja koulukiireiden takia. Nyt alkaa pikkuhiljaa taas tilanne rauhoittumaan ja kirjoittelullekin on taas aikaa.

26.12 Oli tarkoitus ottaa joulukuvat ja lähteä maastoon porukalla. Ennen maastoa Vappua juoksutettiin ja se päästettiin kentälle juoksemaan vapaana, ponilla kun oli vähän turhan paljon virtaa maastoretkelle. Äiti ratsasti Vapulla ja itse olin reen kyydissä. Pakkasta oli jonkin verran, varpaat jäätyivät mutta muuten pysyi jotenkin lämpimänä.

29.12 Minun oli tarkoitus ratsastaa Vappua sänkipelolla. Pakkasta oli yli kymmenen astetta ja luultavasti työskentelin Vapun kanssa maastakäsin pidempään kuin ratsastin sillä. Työskentelin suurimmaksi osaksi käynnissä ja välistä otin pieniä ravipätkiä.

Kuvia tästä kerrasta ei ole yhtäkään, sillä oli niin hämärää.



31.12 Lähdin tallille Elviiran kanssa. Sillä välin kun äiti kävi kaupassa laitoimme ponin kuntoon. Kenttä oli aika surkeassa kunnossa, joten päätimme pienestä rakettivaarasta huolimatta mennä sänkipellolle. Tein Vapun kanssa muutaman jutun maastakäsin jonka jälkeen juoksutin sitä. Laukkatin Vapun molempiin suuntiin, mutta vasempaan kierrokseen nousi ristilaukka joka kerta.
Ratsastin itse ensin jonkin aikaa. Vappu oli hyvällä päällä, sänkipellon pohja oli ok eikä raketteja kuulunut joten uskalsin ottaa pari laukkapätkääkin jotka onnistuivat ihan hyvin.

Molemmissa kuvissa Elviira

Sen jälkeen ratsasti Elviira. Vappu ei ole ihan helpoimmasta päästä sellaiselle joka ei ikinä ole Westerniä mennyt, mutta ihan hyvin sujui joka tapauksessa. Lopuksi vielä taluttelimme Vappua, pari rakettiakin jossain pamahti mutta eipä Vappua juuri kiinnostanut.

Kamera unohtui, kännykkäkuvia

Mitä, miksi, ja kuinka?

 

Blogitallin viikon blogihaaste

 Olihan minunkin nyt pakko osallistua. Monia niin hienoja postauksia on jo tullut luettua että tuskin tasossa pärjää, mutta idea haasteessa oli mielenkiintoinen ja mukava. :)

Jostain täältä se alkoi - 2006

Mitä minä harrastan? Ratsastusta. Sepä oli helppo kysymys, tai sitten ei. Harrastan klassista ratsastusta ratsastustallilla tavallisena tuntilaisena ja tavallisilla tuntihevosilla. Harrastan lännenratsastusta nuorella paintilla jonka isot korvat eivät aina osoita ihan oikeaan suuntaan. 

2009 - Ensimmäinen kesä Sammissa

Ratsastus-harrastus tarkoittaa monelle hieman eri asioita. Minulle se tarkoittaa sitä, että saan viettää aikaa hevosten kanssa, ratsailta ja maasta käsin. Saan kehittyä koko ajan paremmaksi ja oppia ymmärtämään hevosia.

Klassinen ratsastus pyrkii lähes eleettömään suoritukseen hevosen kanssa. Painotus klassisessa tyylissä on ehkä enemmän siinä miten tekee kuin mitä tekee. Klassinen ratsastus kaikessa siinä kaikessa eleettömyydessään ja rauhallisuudessaan on mielestäni enemmän jonkinlaista taidetta (tai siihen pyritään) kuin urheilua, ja se on hyvä juuri niin. Westernissä, niinkuin myös klassisessa tärkeää on yhteisymmärrys hevosen kanssa sekä hyvät hevosmiestaidot ja hevosten kunnioitus.

En pääse tallille niin usein kuin haluaisin välimatkojen takia, mutta sen ajan kun tallilla saan olla niin yritän käyttää mahdollisimman hyvin.

Pääasia omassa harrastuksessani ei myöskään ole juuri se, että saan olla juuri siellä hevosen selässä ja ratsastaa, vaan se että saa olla niiden kanssa, ymmärtää ja oppia. Ratsastus on ihanaa, mutta hevoset ovat lähes täydellisiä.

 Miksi? Hevosten takia. Hevonen on ainutlaatuinen eläin, sen ymmärtäminen on haastavaa, koko ajan oppii uutta ja yhtään tylsää päivää ei varmasti ole. Kun ratsastussuunnitelmat kirjaimellisesti vesittyvät ukkoseen ja rankkasateeseen, niin tylsää ei silti tule. Hevonen keksii aivan varmasti jotain hyvin mielenkiintoista, kuten miten karsinan ovi avataan tai kuinka kivaa onkaan pureskella ohjia kun heinät vietiin tunnille lähdettäessä nenän edestä.

Ratsastus on yksi haaste, jota et voi koskaan ylittää. Yhdellä kerralla kaikki tuntuu sujuvan täydellisesti, toisella huomaat miten monta virhettä pystyykään yhden sekunnin ajassa tekemään. Yhtenä huomaat ylittäväsi esteen ilman satulaa siististi ja onnistuneesti, toisena makaat selälläsi kavaletin päällä. Onnistumisten ja epäonnitumisten tasapaino on yksi syistä, joiden takia ratsastus on ihana harrastus.

Vaikka on niitä päiviä jolloin hevonen seisoo kuratarhan perimmäisessä nurkassa mutaisena ja märkänä. Ratsastus ei onnistu ja hevonen juoksee pois alta, niin on myös niitä päiviä kun hevonen kutsusta ravaa luokse lämpimänä kesäpäivänä ja mukava maastoretki takaa onnistuneen päivän.

Hevosten kanssa kehittyy koko ajan, teki sitten mitä tahansa, tai miten tahansa. Omille näkökulmille on tilaa ja tuntee kuuluvansa johonkin. Mikään ei ole yksinkertaista ja tavoitteita voi asettaa juuri siihen mihin haluaa.

Kuinka? Blogin nimikin jo kertoo hieman, tunteella ja taidolla. Taito tosin on vielä öhöm... Hukassa, mutta sitä etsiessä aika kuluu hyvin. Kerran viikossa ajetaan yli 70km päähän ratsastamaan. Miksi niin pitkälle? Syy on yksinkertaisesti se, että pidän tuosta tallista eniten. Sammissa tapahtuu (ja tapahtui) suurin kehitykseni hevostelun osalta. Klassinen tyyli on erittäin mukava ja omiin arvoihini sopiva. Ehkä jotkin käsitykset hiukan siitä poikkeavat, mutta peruskäsitykset ovat samoja.

Westernillä tämä koko harrastus tuli aloitettua. Wallalla tuli koettua paljon ponien karkureissusta "eksymiseen" kaverin kanssa noin 100x100m metsikköön keskellä tallipihaa. Hevosmiestaidot karttuivat ja ratsastukselle sai hyvän perustan. Nyt harjoitan lännenratsastusta Vapun kanssa, helpolla ei pääse mutta nopeasti kehittyy sekä hevonen että ratsastaja.

Työskentelen Vapun kanssa paljon maastakäsin. Se on mukavaa ja rentoa vaihtelua kaikelle muulle. Hevonen kuuntelee pienintäkin merkkiä (tai sitten ei) ja tekee kaiken mitä vain osaa pyytää. Maastakäsintyöskentelyä, ja ylipäänsä hevosmiestaitoihin kiinnitetään harmittavan vähän tavallisilla talleilla huomiota. Tämäkin tosin on menossa parempaan suuntaan.

Tässä noin seitsemän vuoden aikana on tullut ratsastettua kaikenlaisilla hevosilla ja poneilla. Pienillä itsepäisillä pullaponeilla, islanninhevosilla, western-hevosilla, nuorilla hevosilla ja vanhoilla hevosilla. Kaikki ovat olleet erilaisia ja jokaisen ratsastuksen jälkeen olen ollut kokemusta rikkaampi, oli se kokemus sitten hyvä tai huono. Toivon että harrastukseni säilyy ainakin jossain muodossa mahdollisimman pitkään ja kestävänä.

Lopuksi haastan Kaksi pikku prinsessaa- blogin pitäjän mukaan

Esteitä ilman satulaa

Kannatti ottaa kameraa mukaan tallille. Meillä oli ilman satulaa-tunti ja menin jälleen Ruutilla. Ruutilla on ihanan tasaiset askellajit ja pyöreä selkä joten sillä ilman satulaa ratsastus on todella mukavaa.
Aluksi harjoiteltiin voltteja ilman taivuttamista täysin suoralla hevosella, siinä ei ollut mitään erityisiä ongelmia, mutta paremminkin olisi voinut mennä. Volteista tuli epäsäännöllisiä ja välillä meinasin ruveta kääntämään käsien avulla.
Sitten aloitettiin menemään maapuomeja ravissa, Ruut selvästikin innostuu jo niistä mutta pitää temponsa kuitenkin aina mukavana. Sen jälkeen mentiin puomit laukassa, jonka jälkeen koska kaikki onnistuivat siinä hyvin vaihdettiin puomit kavaletteihin, ja sama toistettiin. Tämäkin sujui kaikilta, joten kavalettia korotettiin. Siinä tuli itselleni jo pieniä ongelmia koska Ruutilla pakkasi aina olemaan eri suunnitelmat ponnistuskohdasta kuin minulla. Aina kuitenkin päästiin yli, joskin ponnistus tuli lähes aina liian myöhään.
Kavaletti korotettiin vielä pieneksi (45cm) esteeksi joka myös ylitettiin laukalla, ja aina ponnistus tuli liian myöhään. Lopulta menin yhden ylimääräisen kerran ja sain ohjeita siihen miten saan tuon ponnistamaan oikeasta kohdasta, ja silloin se onnistuikin hyvin.
Tunnin jälkeen vein viel Ruutin laitumelle ja otin nopeasti muutaman kuvan. Asetuksia en kuitenkaan ehtinyt säätämään joten laatu on mitä on.

Liian myöhään ponnistus

Oikeaan aikaan ponnistus ja este

Bertta

Puomeja ja pohkeenväistöä

Sain nyt aikaiseksi ekan postauksen ihan normi ratsastustunnista. En yleensä tee tunneista postauksia, koska en saa useinkaan kuvaaja tunnille, nyt kuitenkin veljeni otti muutaman kuvan (kännykällä) joten ajattelin postauksenkin tehdä.
Menin tunnin Ruutilla. Se oli jostain syystä erittäin pirteällä tuulella kun harjasin sitä, mutta kaveri jotenkin masentui kun huomasi että hain satulan. Yleensä Ruut on maailman helpoin hoitaa ja varustaa, mutta tänään se oli sitä mieltä että hän nukkuu mieluummin kuin ottaa kuolaimet suuhunsa.
Tunnilla tehtiin aluksi temponvaihteluita ja lyhyitä laukannostoja. Niiden jälkeen mentiin puomeja kevyessä- ja harjoitusravissa sekä laukassa. Ravipuomit sujuivat todella hyvin, mutta laukassa oli jotain epämääräistä kompurointia ja kiirehtimistä ihan itsestäni johtuen.
Lisäksi mentiin pohkeenväistöä käynnissä ja myös ravissa. Molemmat sujuivat poikkeuksellisen hyvin ja sain myös ekan kerran mentyä onnituneesti pohkeenväistöä ravissa. Ruut kuunteli todella hyvin, ja pysyin itse rauhallisena enkä alkanut jäämään kiinni avuilla niinkuin usein itselleni käy pohkeenväistöissä.
Vastailkaa muuten kyselyyn! :)

Kännykkälaatu, mutta onpa ainakin joku kuva

Kuolaimet vs kuolaimettomat

Paljon on ehtinyt jo muuttua tämän postauksen kirjoittamisesta, lukaise silti jos kiinnostaa! :) 25.2.2015

Nyt on itse tullut tosi paljon pohdittua kuolainten ja kuolaimettomien suitsien käyttöä. Tästä asiasta ollaan aina kiistelty, ja luultavasti tullaan aina kiistelemään. Osa pitää kuolaimettomia täysin tehottomina, ja toiset taas eivät missään nimessä voisi laittaa hevosensa suuhun metallinkappaletta.

Osa ei käytä kuolaimettomia siksi, että pelkää niiden vahingoittavan hevosen nenäpiitä, ja toiset eivät taas käytä kuolaimia siksi, että pelkäävät niiden vahingoittavan hevosen suupieliä. Totuus on, että tyynylläkin saa aikaan vahinkoa jos oikein yrittää. Nivelkuolaimella saa varmasti yhtä paljon vahinkoa kuin pelhamilla, ja sidepullilla yhtä paljon kuin hackamorella.

Oma kantani on, että kuolaimettomat ovat paremmat ja aivan yhtä tehokkaat kuin kuolaimellisetkin suitset. Kuolaimien on todistettu tekevän helposti paljon vahinkoa hevosen suussa. Mm. Robert Cook on tunnistanut 95 erilaista kuolaimesta aiheutuvaa haittaa. ( http://www.bitlessbridle.co.uk/fear-of-the-bit.php) Vaikka käsi olisi kevyt, niin kuolain hankaa helposti suupieliin ja kitalakeen aiheuttaen kipua hevoselle. Lisäksi kuolain työntää kielen helposti liian syvälle kurkkuun, jolloin hevosen hengitys vaikeutuu. Väärissä käsissä tietysti myös kuolaimetonkin saa vahinkoa aikaan.

Hevonen ilmoittaa varmasti milloin siitä tuntuu epämukavalta, mutta ihminen usein jättää eleet huomioimatta, tai luulee niiden johtuvan aivan jostain muusta. Suun avaaminen, jännittyneenä kulkeminen, kuolaimen pureminen, kielen ulos tunkeminen ja pään nostaminen voivat kaikki olla merkkejä kivusta ja epämukavasta olosta suussa.

Kuolaimettomat suitset ovat hevoselle ystävällisemmän ja tehoavat aivan yhtä hyvin hevoseen kuin kuolaimettomatkin. Ja jos oma ratsastuksesi perustuu lähinnä ohjien käyttöön ja kuolaimiin tukeutumiseen, olisi syytä miettiä onko kaikki nyt ihan kunnossa. Sillä hevonen ymmärtää kyllä ohjia kiskomista pienemmän avun. Energisempi hevonenkin pysähtyy kyllä istunnan ja äänen avulla, jos vain itse on rento ja istunta oikea.

Etenkin hackamoresta monet tuntuvat pelkäävän sitä, että murtavat hevosen nenäpiin. Tavallisilla hackamoreilla nenäpiin murtaminen on erittäin epätodennäköistä, ja mekaanisillakin hackamoreilla saa aika lujaa saa kiskoa että hevoselta luun murtaa. Eikä sen turpahihnan kuulu olla aivan nenäpiin ohuimmalla osalla, vaan paksummalla jolloin turpahihna ei aiheuta niin suurta painettakaan. Lisäksi kukaan ei pakota sinua ostamaan voimakasta hackamorea, esim. LG-suitset ovat pehmeät mutta silti tehokkaat ja myös usein todetut parhaimmiksi kuolaimettomiksi. Ja jos teidän mielestänne hackamoreilla (jotka teknisesti, vaikkeivät virallisesti olekaan kuolaimettomat) pystyy murtamaan luita, niin eivätköhän ne silloin ole aika tehokkaat?

 Sidepullissa, usein uskotaan olevan hyvin kevyt ja mukava hevoselle, paine kohdistuu niissäkin turvan päälle eivätkä ne siis ole ne kaikkein miellyttävimmät (mutta kuitenkin varteenotettavat) suitsivaihtoehdot. Sidepullit toimivat mielestäni paremmin westernissä ja muutenkin pitkillä ohjilla ratsastaessa kuin perinteisellä tyylillä ratsastavan suitsina.

Omakohtaisia kokemuksia itselläni on naruriimulla ratsastuksetsa, LG:istä ja hackamoresta. Näistä ehdottomasti parhaaksi sanoisin LG:tä, koska paine kohdistuu ratsastaessa paremmin (turpaan ja leuan alle) ja kevyemmin kuin naruriimussa. Hackamoreja olen käyttänyt hyvin reippaalla ja helposti kovasuikseksi menevällä suokilla, ja kyseiset kuolaimettomat toimivat mielestäni sillä paremmin kuin kuolaimet.

Tehon puolesta ei pitäisi olla mitään merkitystä sillä millaiset kuolaimet/kuolaimettomat suitset omistaa, koska ratsastuksen ei tulisi missään nimessä perustua ohjien käyttöön, vaan istuntaan, asentoon ja myös asenteeseen. Jos itse ei usko kuolaimettomiin ja väkisin vain kuolaimilla yrittää, niin kuolaimettomien tehoa ei voi huomata. Ihminen kun pakkaa uskomaan vasta kun itse näkee. Eri asia on sitten että joillekin sopii paremmin toisenlaiset suitset kuin toiset. Ja joissain tapauksissa on tietysti hyvä ostaa hevoselle hieman tehokkaammat suitset. Tällöin käsien keveys on sitäkin tärkeämpää, myös kuolaimettomilla. Sillä se että hevosella ei sitä metallinkappaletta ole suussa, ei silti tarkoita että hevonen olisi vahingoittumaton, niinkuin aikaisemminkin mainitsin.

Kuolaimettomat toimivat myös aivan mainiosti sekä korkeamman tason esteillä, että koulussa GP-tasolle asti. Muunmuassa Alexander Nevzorov ratsasti vaativia kouluratsastusliikkeitä käyttäen apunaan vain pelkkää kaulanarua. Ja esimerkiksi hackamorejen toimivuus esteillä onkin jo todistettu. Valitettavasti kuolaimettomien käyttö kisoissa on kielltty, joten kuolaimettomilla ratsastajat eivät niiden tehoa pääse todistamaan.

Huolimatta siitä, että pidän kuolaimettomia parempina kuin kuolaimet, en kuitenkaan ole sitä mieltä että kuolaimet olisivat aina huono juttu. On hevosia joille kuolaimettomuus ei vain syystä tai toisesta sovi, ja tällöin pitäisi tarkkaan miettiä mitä hevosensa suuhun lykkää. Esimerkiksi synteettiset apple mouthin kuolaimet ovat monelle hevoselle mukavammat hevoselle kuin tavalliset nivelkuolaimet. Myös  kumikuolaimet ovat osalle suoruudestaan huolimatta hevoselle miellyttävämmät kuin tavalliset metalliset kuolaimet. Ja riippumatta siitä mitä hevosen suussa on tai ei ole, niin ohjista vetäminen ei juuri koskaan kannata. Se jännittää hevosen turhaan ja myöskin aiheuttaa epämukavan olon suuhun/turvan päälle.

Täytyy kuitenkin aina muistaa, että lähtökohtaisesti mitä ikinä hevosen päähän tai suuhun pistääkään, tulee kaikki käytettävä voima sinusta, ei varusteesta.

Enkä suinkaan käske nyt kaikkia ajattelemaan samoin kuin minä, kerroin vain oman mielipiteeni asiasta ja ymmärrän että suuri osa ihmisistä on varmasti eri mieltä kanssani. Jaoin vain yhden ajatuksen asiasta johon yhtä oikeaa vastausta tuskin on. :)

Tässä video nivelkuolaimen vaikutuksesta hevosen suuhun

Tässä todella mahtava esimerkki siitä, miten ilman kuolaintakin voi suorittaa hankalimpiakin liikkeitä ja kulkea kauniisti muodossa ja peräänannossa  

Tässä hyviä ohjeita kuolaimetta ratsastukseen

Ja vielä todiste siitä että kuumempikin hevonen pysähyy kuolaimettomilla
Mikään näistä videoista ei ole minun tekemäni

Ja tiedän hyvin, että jos tätä tekstiä kukaan ylipäänsä lukee, niin keskustelua ja kiistelyä tämä tulee aiheuttamaan. Joten jos sinulla on jotain sanottavaa kuolainten/kuolaimettomien käytöstä perustelethan kantasi hyvin, ja asiallisesti.
Toivoisin myös vastauksia näihin kysymyksiin:
Mitä kuolaimia/kuolaimettomia käytät, ja miksi?
Miksi käytät kuolaimia/kuolaimettomia?
Mitä mieltä olit tästä tekstistä?

Vapulle tarkoitus vielä tehdä tai ostaa tuohon LG:hen pehmuste, koska tuossa kuolaimettomassa turpahihna on aika ohut, ja Vappu toimii hyvin pienemmälläkin paineella.

Irtohypytystä

Tänään kokeiltiin Vapun kanssa ekan kerran irtohypytystä. (tai no, kerran maneesissa vapaana jotain sähellettiin)
 Aloitettiin ensin neljän puomin sarjalla ja sen jälkeen korotettiin toista puolta ja tehtiin yksi ristikko. Aluksi käveltiin kuja muutaman kerran taluttaen läpi, ja sen jälkeen päästettiin Sikke ja Vappu vapaiksi.
Vappu selvästi tykkää esteistä ja meneekin ne siististi kun vain jaksoi liikkua. Välillä juostiin lujaa mihin sattuu ja välillä nökötettiin nurkassa eikä liikuttu mihinkään. Varsinkin oikeaan kierrokseen tuli nättejä suorituksia, vasempaan kierrokseen ei millään olisi halunnut mennä. Kokeiltiinkin vasempaan kierrokseen mennä niin, että joku juoksee vierellä ja silloin Vappu liikkuikin paremmin. Jännää on se, että jokaisessa kuvassa Vapun jalat menee täsysin samalla tavalla kuin vieressä kulkevan jalat.

Hyppimisen jälkeen kävelin Vapun kanssa vielä jonkin aikaa. Sitten pestiin hiet pois ja vietiin hevoset laitumelle.

Möks

Tyylikästä

Team Meatballs, ratsastusleiri 2014

Vuosi odotettiin, suunniteltiin ja odotettiin lisää. Ratsastusleiri (sennut & junnut) Siikaisten Sammissa 3.8-7.8
Viime vuonna minun ei leirille edes pitänyt lähteä, vaan samana päivänä kun kyseinen leiri alkoi meille ilmoitettiin peruutuspaikasta ja minua kysyttiin peruuttaneen tilalle. No, sitä sitten lähdettiin leirille hieman lyhyemmällä varoitusajalla ja myöhästyttiinkin sen verran että hoitsujen jakoon en ehtinyt, mutta Erja oli minulle Aatu-ponin silti järjestänyt.
Huoneessa johon menin oli kolme jo ennestään toisensa tuntevaa tyttöä joihin olen yhteyttä pitänyt leirin jälkeen koko vuoden. Mahtava leiriporukka sai minut ilmoittautumaan samalle leirille seuraavaksi vuodeksi heti edellisen päätyttyä.

Tällä leirillä siis mukana oli jo edellisellä kerralla olleet Porilaiset Elviira (13), Mariel (12) ja Tonita (13)
Tänä vuonna myös Tonitan kaveri Milla (14) tuli mukaan leirille.

Leirille saavuttiin ja hoitohevoset jaettiin. Jako sujui yllättävän helposti ja kaikki saivat sen minkä halusivatkin. Tosin minä ja Elviira päädyimme ottamaan Taaven ja Ruutin yhteisiksi. Milla sai Hönön, Tonttu Hessun ja Maikki Usvan.

4.8
Koulutunti Hessulla, kavaletit Usvalla ja totuttelua klassiseen tyyliin
Koulutunti Hessulla sujui perushyvin. Pieni tauko välillä tekee hyvää ja oma asento onkin jonkun verran parantunut. Ratsastin kahdella ohjalla ja pienen totuttelun jälkeen alkoi sekin jälleen sujua.
Millalla ja myös muilla, jotka klassista ratsastusta eivät juuri olleet menneet (Milla ei siis yhtään) oli aluksi jonkin verran hankaluuksia varsinkin käsien asennon ja ylöspäin tehtävän pidättävän avun käytössä.
Seuraavat tunnit alkoivat kuitenkin jo sujua kun tapoja alkoi ymmärtää paremmin.
Kavalettitunti Usvalla sujui myös hyvin ja poni meni kuuliaisesti kavalettien ja puomien yli. Välillä omasta vinoudesta johtuen poni oli kavaletin jälkeen oikaisemassa vasemmalle, mutta tänäkin asia jonkun verran korjaantui tunnin edetessä.

5.8
Koulua mato-hevosella, maasto Taavella ja viritetty poni
Seuraavana päivänä menin koulutunnin Larsilla, joka tunnetusti on hyvin laiska, sympaattinen, kirahvikaulainen puoliverinen. Lars liikkui kohtuullisen hyvin ja omista tavoistaan poiketen oli jopa itse tulossa karsinasta vapaaehtoisesti ulos. (Tämä oli kuulemma sen ansiota että Lars oli saanut arvoisensa hoitajan)
Osa tunnista ratsastettiin silmät kiinni ja oli ihan mielenkiintoista. (katso kuva)
Taave oli maastossa aivan mahtava, kuunteli ja teki mitä pyydettiin. Maaston alussa eräs aikuisissa mainitsi Tarsanin olevan kuin viritetty Jaguaari ja sen poni todistikin erittäin pätevästi kun totesi laukassa jääneensä jälkeen liikaa ja otti mukavalla spurtilla muut kiinni kivien lentäessä suurinpiirtein minun ja Taaven naamatauluun. Tämän jälkeen Tarzan ratsastaja totesikin: "Mähän sainoin että tää on viritetty."

Minä todella istun vinossa...

6.8
Estetunti Usvalla, ilman satulaa Ruutilla ja vaihteeksi hyvin onnistuneet ratsastustunnit
Estetunti Usvalla sujui todella hyvin. Usva kuunteli ja harvinaista kyllä (Usva on todella jäykkä) tarjosi välillä jopa peräänantoa, joka valitettavasti ei esteillä toivottua ole. Esteet hypättiin hyvin maltillisesti, koska itse en juuri esteistä pidä.
Ruutilla menemäni tunti olikin sitten onnistuneimpia tunteja ikinä. Ruut jännittyy todella helposti niskastaan, matelee tai menee liian kovaa. Tämä tunti onnistui niiden suhteen kuitenkin lähes täydellisesti. Koko tunnin Ruut kulki erittäin rennosti todella kauniissa peräänannossa ja jännittyi maksimissaan vain kymmenen sekunnin ajaksi, jolloin vika oli aina omassa jännittyneisyydestäni. Tällöin vein hevosen välittömästi voltille, rauhoituin ja mietin mitä oikeastaan olin tekemässä. Ainoat korjaukset tunnilla tulivat lähinnä vain vasemman kierroksen laukoista, koska sekä minä että Ruut olemme vinoja vasemmalle.

7.8
Istuntatunti Vallulla, peli- leikkitunti Vinkuralla ja ukkonen
Oli muuten suuri järkytys ja yllätys kun näin meneväni Vallulla (Vuoden Sammissa asustellut nyt 5v suokki) Vallu oli ikäisekseen oikein mukava ja rento ratsastettava, eikä mitään isoa ongelmia ollut. Jotain pientä ja laukkaa en nostettua saanut, taitavampi olisi tarvinnut olla. Vallu oli kuitenkin mukava tapaus ja toivon että sen jossain vaiheessa Erja mulle uskaltaa laittaa.
Peli- leikkitunnilla menin Vinskillä ja on muuttunut paljon siitä kun viimeksi olen kaverilla ratsastanut. Oli huomattavasti tasasisempi ja rauhallisempi kuin ennen on ollut ja harjoitusravissa istuminenkin oli aivan helppoa mitä se ei ennen ole ollut.
Ukkonen kuitenkin yllätti ja siirryttiin talliin kertomaan kummitusjuttuja ja odottelemaan jyrinän ja sateen hiljenemistä. Lopputunti mentiin maneesissa mutta ilmapiiri oli todella jännittynyt eikä kukaan oikein saanut mitään järkevää aikaiseksi. Usva pelästyi ja pukitti (10v. ratsastaja pysyi hyvin kyydissä), Vinski ei pysähtynyt, Jessica kiemurteli, Hönö oli jännittynyt ja Hessu oli.

Kiitos Usva, arvostin elettäsi suuresti

Jesse ja Milla

Maikki ja Usva

Ronja ja Usva

Tonttu ja Bertta

Team Meatballs

Pikku-Vappu maailmalla

Vappu muutti tänään Porista Nakkilaan. Aamulla kun alettiin valmistelemaan muuttomatkalle lähtöä, ukkosti ja satoi paljon. Vappu oli kuitenkin rauhallinen ja lastaus traileriin sujui erittäin mallikkaasti vaikka kyseessä oli Vapun ensimmäinen trailerimatkustus yksin ilman Annikin turvaa.

Trailerin luukku pidettiin auki ja Vappu kuikuilikin uteliaasti taakseen vähän väliä. Vastoin odotuksia uteliaisuus voitti jännityksen trailerimatkalla ja jännitys purkautuikin vasta autosta ulos tullessa kun sieltä kompuroitiin ulos vähemmän mallikkaasti.

Uusi maisema vähän jännitti ja uusille hevosille hirnahdeltiin. Kun sitten Vapun uusi laumakaveri Sikke tuotiin Vapun luokse, olivat molemmat tammat hyvin tyytyväisen oloisia ja Vappu seurasikin vanhempaa quarteria uteliaasti laitumelle.

Laitumella aina lauman alimmaisena ollut Vappu näytti täysin uuden puolen itsestään ja yritti komentaa Sikkeä jopa melko määrätietoisesti. Fiksu, rauhallinen tamma näyttikin kaikkien yllätykseksi hyväksyvän paikkansa lauman alimmaisena, mutta mitä vain voi silti vielä tapahtua.

Myöhemmin laumaan tuotiin suurikokoinen suomenhevos-tamma Vilma, joka on yleensä ottanut paikkansa lauman johtajana. Tätäkin Vappu yritti hyvin ponnekkaasti pomottaa varsinkin tulemasta lähelle uutta kaveriansa Sikkeä, jonka tyttö oli nopeasti ehtinyt omia itselleen.
Vilman rinnalla pikkuinen paintti näyttäisi kuitenkin joutuvan luovuttamaan ja uskoisinpa että Vapulle on vain hyväksi että on on joku sen puolesta pitämässä järjestystä yllä.

Näin kävi itsevarmalle kaverille kun yritti toista potkaista...

Siken takana on turvallista piilotella