Mitä, miksi, ja kuinka?

 

Blogitallin viikon blogihaaste

 Olihan minunkin nyt pakko osallistua. Monia niin hienoja postauksia on jo tullut luettua että tuskin tasossa pärjää, mutta idea haasteessa oli mielenkiintoinen ja mukava. :)

Jostain täältä se alkoi - 2006

Mitä minä harrastan? Ratsastusta. Sepä oli helppo kysymys, tai sitten ei. Harrastan klassista ratsastusta ratsastustallilla tavallisena tuntilaisena ja tavallisilla tuntihevosilla. Harrastan lännenratsastusta nuorella paintilla jonka isot korvat eivät aina osoita ihan oikeaan suuntaan. 

2009 - Ensimmäinen kesä Sammissa

Ratsastus-harrastus tarkoittaa monelle hieman eri asioita. Minulle se tarkoittaa sitä, että saan viettää aikaa hevosten kanssa, ratsailta ja maasta käsin. Saan kehittyä koko ajan paremmaksi ja oppia ymmärtämään hevosia.

Klassinen ratsastus pyrkii lähes eleettömään suoritukseen hevosen kanssa. Painotus klassisessa tyylissä on ehkä enemmän siinä miten tekee kuin mitä tekee. Klassinen ratsastus kaikessa siinä kaikessa eleettömyydessään ja rauhallisuudessaan on mielestäni enemmän jonkinlaista taidetta (tai siihen pyritään) kuin urheilua, ja se on hyvä juuri niin. Westernissä, niinkuin myös klassisessa tärkeää on yhteisymmärrys hevosen kanssa sekä hyvät hevosmiestaidot ja hevosten kunnioitus.

En pääse tallille niin usein kuin haluaisin välimatkojen takia, mutta sen ajan kun tallilla saan olla niin yritän käyttää mahdollisimman hyvin.

Pääasia omassa harrastuksessani ei myöskään ole juuri se, että saan olla juuri siellä hevosen selässä ja ratsastaa, vaan se että saa olla niiden kanssa, ymmärtää ja oppia. Ratsastus on ihanaa, mutta hevoset ovat lähes täydellisiä.

 Miksi? Hevosten takia. Hevonen on ainutlaatuinen eläin, sen ymmärtäminen on haastavaa, koko ajan oppii uutta ja yhtään tylsää päivää ei varmasti ole. Kun ratsastussuunnitelmat kirjaimellisesti vesittyvät ukkoseen ja rankkasateeseen, niin tylsää ei silti tule. Hevonen keksii aivan varmasti jotain hyvin mielenkiintoista, kuten miten karsinan ovi avataan tai kuinka kivaa onkaan pureskella ohjia kun heinät vietiin tunnille lähdettäessä nenän edestä.

Ratsastus on yksi haaste, jota et voi koskaan ylittää. Yhdellä kerralla kaikki tuntuu sujuvan täydellisesti, toisella huomaat miten monta virhettä pystyykään yhden sekunnin ajassa tekemään. Yhtenä huomaat ylittäväsi esteen ilman satulaa siististi ja onnistuneesti, toisena makaat selälläsi kavaletin päällä. Onnistumisten ja epäonnitumisten tasapaino on yksi syistä, joiden takia ratsastus on ihana harrastus.

Vaikka on niitä päiviä jolloin hevonen seisoo kuratarhan perimmäisessä nurkassa mutaisena ja märkänä. Ratsastus ei onnistu ja hevonen juoksee pois alta, niin on myös niitä päiviä kun hevonen kutsusta ravaa luokse lämpimänä kesäpäivänä ja mukava maastoretki takaa onnistuneen päivän.

Hevosten kanssa kehittyy koko ajan, teki sitten mitä tahansa, tai miten tahansa. Omille näkökulmille on tilaa ja tuntee kuuluvansa johonkin. Mikään ei ole yksinkertaista ja tavoitteita voi asettaa juuri siihen mihin haluaa.

Kuinka? Blogin nimikin jo kertoo hieman, tunteella ja taidolla. Taito tosin on vielä öhöm... Hukassa, mutta sitä etsiessä aika kuluu hyvin. Kerran viikossa ajetaan yli 70km päähän ratsastamaan. Miksi niin pitkälle? Syy on yksinkertaisesti se, että pidän tuosta tallista eniten. Sammissa tapahtuu (ja tapahtui) suurin kehitykseni hevostelun osalta. Klassinen tyyli on erittäin mukava ja omiin arvoihini sopiva. Ehkä jotkin käsitykset hiukan siitä poikkeavat, mutta peruskäsitykset ovat samoja.

Westernillä tämä koko harrastus tuli aloitettua. Wallalla tuli koettua paljon ponien karkureissusta "eksymiseen" kaverin kanssa noin 100x100m metsikköön keskellä tallipihaa. Hevosmiestaidot karttuivat ja ratsastukselle sai hyvän perustan. Nyt harjoitan lännenratsastusta Vapun kanssa, helpolla ei pääse mutta nopeasti kehittyy sekä hevonen että ratsastaja.

Työskentelen Vapun kanssa paljon maastakäsin. Se on mukavaa ja rentoa vaihtelua kaikelle muulle. Hevonen kuuntelee pienintäkin merkkiä (tai sitten ei) ja tekee kaiken mitä vain osaa pyytää. Maastakäsintyöskentelyä, ja ylipäänsä hevosmiestaitoihin kiinnitetään harmittavan vähän tavallisilla talleilla huomiota. Tämäkin tosin on menossa parempaan suuntaan.

Tässä noin seitsemän vuoden aikana on tullut ratsastettua kaikenlaisilla hevosilla ja poneilla. Pienillä itsepäisillä pullaponeilla, islanninhevosilla, western-hevosilla, nuorilla hevosilla ja vanhoilla hevosilla. Kaikki ovat olleet erilaisia ja jokaisen ratsastuksen jälkeen olen ollut kokemusta rikkaampi, oli se kokemus sitten hyvä tai huono. Toivon että harrastukseni säilyy ainakin jossain muodossa mahdollisimman pitkään ja kestävänä.

Lopuksi haastan Kaksi pikku prinsessaa- blogin pitäjän mukaan

Esteitä ilman satulaa

Kannatti ottaa kameraa mukaan tallille. Meillä oli ilman satulaa-tunti ja menin jälleen Ruutilla. Ruutilla on ihanan tasaiset askellajit ja pyöreä selkä joten sillä ilman satulaa ratsastus on todella mukavaa.
Aluksi harjoiteltiin voltteja ilman taivuttamista täysin suoralla hevosella, siinä ei ollut mitään erityisiä ongelmia, mutta paremminkin olisi voinut mennä. Volteista tuli epäsäännöllisiä ja välillä meinasin ruveta kääntämään käsien avulla.
Sitten aloitettiin menemään maapuomeja ravissa, Ruut selvästikin innostuu jo niistä mutta pitää temponsa kuitenkin aina mukavana. Sen jälkeen mentiin puomit laukassa, jonka jälkeen koska kaikki onnistuivat siinä hyvin vaihdettiin puomit kavaletteihin, ja sama toistettiin. Tämäkin sujui kaikilta, joten kavalettia korotettiin. Siinä tuli itselleni jo pieniä ongelmia koska Ruutilla pakkasi aina olemaan eri suunnitelmat ponnistuskohdasta kuin minulla. Aina kuitenkin päästiin yli, joskin ponnistus tuli lähes aina liian myöhään.
Kavaletti korotettiin vielä pieneksi (45cm) esteeksi joka myös ylitettiin laukalla, ja aina ponnistus tuli liian myöhään. Lopulta menin yhden ylimääräisen kerran ja sain ohjeita siihen miten saan tuon ponnistamaan oikeasta kohdasta, ja silloin se onnistuikin hyvin.
Tunnin jälkeen vein viel Ruutin laitumelle ja otin nopeasti muutaman kuvan. Asetuksia en kuitenkaan ehtinyt säätämään joten laatu on mitä on.

Liian myöhään ponnistus

Oikeaan aikaan ponnistus ja este

Bertta

Puomeja ja pohkeenväistöä

Sain nyt aikaiseksi ekan postauksen ihan normi ratsastustunnista. En yleensä tee tunneista postauksia, koska en saa useinkaan kuvaaja tunnille, nyt kuitenkin veljeni otti muutaman kuvan (kännykällä) joten ajattelin postauksenkin tehdä.
Menin tunnin Ruutilla. Se oli jostain syystä erittäin pirteällä tuulella kun harjasin sitä, mutta kaveri jotenkin masentui kun huomasi että hain satulan. Yleensä Ruut on maailman helpoin hoitaa ja varustaa, mutta tänään se oli sitä mieltä että hän nukkuu mieluummin kuin ottaa kuolaimet suuhunsa.
Tunnilla tehtiin aluksi temponvaihteluita ja lyhyitä laukannostoja. Niiden jälkeen mentiin puomeja kevyessä- ja harjoitusravissa sekä laukassa. Ravipuomit sujuivat todella hyvin, mutta laukassa oli jotain epämääräistä kompurointia ja kiirehtimistä ihan itsestäni johtuen.
Lisäksi mentiin pohkeenväistöä käynnissä ja myös ravissa. Molemmat sujuivat poikkeuksellisen hyvin ja sain myös ekan kerran mentyä onnituneesti pohkeenväistöä ravissa. Ruut kuunteli todella hyvin, ja pysyin itse rauhallisena enkä alkanut jäämään kiinni avuilla niinkuin usein itselleni käy pohkeenväistöissä.
Vastailkaa muuten kyselyyn! :)

Kännykkälaatu, mutta onpa ainakin joku kuva

Team Meatballs, ratsastusleiri 2014

Vuosi odotettiin, suunniteltiin ja odotettiin lisää. Ratsastusleiri (sennut & junnut) Siikaisten Sammissa 3.8-7.8
Viime vuonna minun ei leirille edes pitänyt lähteä, vaan samana päivänä kun kyseinen leiri alkoi meille ilmoitettiin peruutuspaikasta ja minua kysyttiin peruuttaneen tilalle. No, sitä sitten lähdettiin leirille hieman lyhyemmällä varoitusajalla ja myöhästyttiinkin sen verran että hoitsujen jakoon en ehtinyt, mutta Erja oli minulle Aatu-ponin silti järjestänyt.
Huoneessa johon menin oli kolme jo ennestään toisensa tuntevaa tyttöä joihin olen yhteyttä pitänyt leirin jälkeen koko vuoden. Mahtava leiriporukka sai minut ilmoittautumaan samalle leirille seuraavaksi vuodeksi heti edellisen päätyttyä.

Tällä leirillä siis mukana oli jo edellisellä kerralla olleet Porilaiset Elviira (13), Mariel (12) ja Tonita (13)
Tänä vuonna myös Tonitan kaveri Milla (14) tuli mukaan leirille.

Leirille saavuttiin ja hoitohevoset jaettiin. Jako sujui yllättävän helposti ja kaikki saivat sen minkä halusivatkin. Tosin minä ja Elviira päädyimme ottamaan Taaven ja Ruutin yhteisiksi. Milla sai Hönön, Tonttu Hessun ja Maikki Usvan.

4.8
Koulutunti Hessulla, kavaletit Usvalla ja totuttelua klassiseen tyyliin
Koulutunti Hessulla sujui perushyvin. Pieni tauko välillä tekee hyvää ja oma asento onkin jonkun verran parantunut. Ratsastin kahdella ohjalla ja pienen totuttelun jälkeen alkoi sekin jälleen sujua.
Millalla ja myös muilla, jotka klassista ratsastusta eivät juuri olleet menneet (Milla ei siis yhtään) oli aluksi jonkin verran hankaluuksia varsinkin käsien asennon ja ylöspäin tehtävän pidättävän avun käytössä.
Seuraavat tunnit alkoivat kuitenkin jo sujua kun tapoja alkoi ymmärtää paremmin.
Kavalettitunti Usvalla sujui myös hyvin ja poni meni kuuliaisesti kavalettien ja puomien yli. Välillä omasta vinoudesta johtuen poni oli kavaletin jälkeen oikaisemassa vasemmalle, mutta tänäkin asia jonkun verran korjaantui tunnin edetessä.

5.8
Koulua mato-hevosella, maasto Taavella ja viritetty poni
Seuraavana päivänä menin koulutunnin Larsilla, joka tunnetusti on hyvin laiska, sympaattinen, kirahvikaulainen puoliverinen. Lars liikkui kohtuullisen hyvin ja omista tavoistaan poiketen oli jopa itse tulossa karsinasta vapaaehtoisesti ulos. (Tämä oli kuulemma sen ansiota että Lars oli saanut arvoisensa hoitajan)
Osa tunnista ratsastettiin silmät kiinni ja oli ihan mielenkiintoista. (katso kuva)
Taave oli maastossa aivan mahtava, kuunteli ja teki mitä pyydettiin. Maaston alussa eräs aikuisissa mainitsi Tarsanin olevan kuin viritetty Jaguaari ja sen poni todistikin erittäin pätevästi kun totesi laukassa jääneensä jälkeen liikaa ja otti mukavalla spurtilla muut kiinni kivien lentäessä suurinpiirtein minun ja Taaven naamatauluun. Tämän jälkeen Tarzan ratsastaja totesikin: "Mähän sainoin että tää on viritetty."

Minä todella istun vinossa...

6.8
Estetunti Usvalla, ilman satulaa Ruutilla ja vaihteeksi hyvin onnistuneet ratsastustunnit
Estetunti Usvalla sujui todella hyvin. Usva kuunteli ja harvinaista kyllä (Usva on todella jäykkä) tarjosi välillä jopa peräänantoa, joka valitettavasti ei esteillä toivottua ole. Esteet hypättiin hyvin maltillisesti, koska itse en juuri esteistä pidä.
Ruutilla menemäni tunti olikin sitten onnistuneimpia tunteja ikinä. Ruut jännittyy todella helposti niskastaan, matelee tai menee liian kovaa. Tämä tunti onnistui niiden suhteen kuitenkin lähes täydellisesti. Koko tunnin Ruut kulki erittäin rennosti todella kauniissa peräänannossa ja jännittyi maksimissaan vain kymmenen sekunnin ajaksi, jolloin vika oli aina omassa jännittyneisyydestäni. Tällöin vein hevosen välittömästi voltille, rauhoituin ja mietin mitä oikeastaan olin tekemässä. Ainoat korjaukset tunnilla tulivat lähinnä vain vasemman kierroksen laukoista, koska sekä minä että Ruut olemme vinoja vasemmalle.

7.8
Istuntatunti Vallulla, peli- leikkitunti Vinkuralla ja ukkonen
Oli muuten suuri järkytys ja yllätys kun näin meneväni Vallulla (Vuoden Sammissa asustellut nyt 5v suokki) Vallu oli ikäisekseen oikein mukava ja rento ratsastettava, eikä mitään isoa ongelmia ollut. Jotain pientä ja laukkaa en nostettua saanut, taitavampi olisi tarvinnut olla. Vallu oli kuitenkin mukava tapaus ja toivon että sen jossain vaiheessa Erja mulle uskaltaa laittaa.
Peli- leikkitunnilla menin Vinskillä ja on muuttunut paljon siitä kun viimeksi olen kaverilla ratsastanut. Oli huomattavasti tasasisempi ja rauhallisempi kuin ennen on ollut ja harjoitusravissa istuminenkin oli aivan helppoa mitä se ei ennen ole ollut.
Ukkonen kuitenkin yllätti ja siirryttiin talliin kertomaan kummitusjuttuja ja odottelemaan jyrinän ja sateen hiljenemistä. Lopputunti mentiin maneesissa mutta ilmapiiri oli todella jännittynyt eikä kukaan oikein saanut mitään järkevää aikaiseksi. Usva pelästyi ja pukitti (10v. ratsastaja pysyi hyvin kyydissä), Vinski ei pysähtynyt, Jessica kiemurteli, Hönö oli jännittynyt ja Hessu oli.

Kiitos Usva, arvostin elettäsi suuresti

Jesse ja Milla

Maikki ja Usva

Ronja ja Usva

Tonttu ja Bertta

Team Meatballs

Klassisesta ratsastuksesta

Ajattelinpa kirjoittaa hieman klassisesta ratsastuksesta, jota siis itsekin olen nyt harrastanut 5 1/2-vuotta Sammin ratsutilalla. Aloitin ratsastuksen pari vuotta aikaisemmin lännenratsastustalilla Harjavallassa.
Klassinen ratsastus on keski- ja länsieuroopassa paljon tunnetumpaa kuin Skandinaviassa, sen tavoitteita on oppia työskentelemään hevosen kanssa hienovaraisesti keskittyen myös hevosmiestaitoihin.
Esteiden korkeus ei tunneilla esimerkiksi ole päätä huimaava ja siihen miten estettä lähestytään ja miten se ylitetään keskitytään tavallista enemmän.
Ohjista ei missään tilanteessa vedetä ja martignaalien sun muiden suhteellisen turhien (ei kaikissa tilanteissa) härpäkkeiden määrä pidetään minimissä.
Parhaimmillaan klassisessa ratsatuksessa ratsastaja on yhtä hevosen kanssa ja se kuuntelee ratsastajan pienintäkin apua.
Itse olen ratsastaessa melko pikkutarkka siitä että hevonen kuuntelee minua ennen kuin teen sen kanssa mitään ihmeellistä. Klassinen ratsastus sopii itselleni siinäkin mielessä paremmin että pidän enemmän koulu- kuin esteratsastuksesta. Olen myöskin esteillä hieman arka ja estetunnin onnistumiseksi vaadin hevosen joka ei varmasti kuumu.
Klassisesta ratsastuksesta itselläni on miltei vain hyvää sanottavaa, kun taas Saksalaisia vaikutteita saaneesta perinteisesti harrastetusta tyylistä on huonojakin kokemuksia erinäisiltä talleilta.
Olen itse käynyt ratsastamassa ainakin kymmenellä eri tallilla kokemuksen ja uusien näkökulmien löytämiseksi. Joukossa on ollut todella hyviä talleja js täysiä floppeja joissa hevosten olot ja kohtelu on jäänyt todella surettamaan.
Tätä tekstiä lukiessa täytyy kuitenkin muistaa että itselläni on kokemuksia vain yhdestä klassiseen ratsastukseen erikoistuneesta tallista ja myös näillä on varmasti eroja toimintatavoissa.
Kiitos kun jaksoit lukea. :)
Jos tähän asti pääsit niin kommentoihan myös.

Usvan kanssa yksityistunnilla Sammissa. Olen erittäin pahoillani ettei ole uudempaa kuvaa mutta saan todella harvoin ketään kuvaamaan ratsastustunnille