Blogi jää tauolle/lopettaa

Blogi jää tauolle/lopettaa postausideoiden puuttumisen ja bloggausinnostuksen katoamisen takia. Tauko saattaa kestää kuukauden, puoli vuotta tai vuoden, välttämättä en kirjoittamista jatka tähän blogiin enää lainkaan.

Kiitos lukijoille jotka ovat blogia seuranneet. :)

Tuloksia

Sain vihdoin katsottua läpi linkitetyt blogit, koska oman läppärin saatuani ei ole tarvinnut odottaa viittä minuuttia yhden sivun latautumista ja katsella sivulla kymmentä mainosta.

1. Villi villakoira & Pirteä paimenkoira

Oli itselleni aika selkeä valinta ykköseksi. Laadukas ja mukavan pirteä blogi jossa postaukset ovat mielenkiintoisia ja kuvat laadukkaita ja hyvin aseteltuja.

2. Almost Impossible

Todella mukavalta vaikuttava ja mielenkiintoinen blogi, ei sieltä ihan tavallisimmasta koirablogien päästä. Tykkään bannerista ja kuvista myöskin paljon.

3. Pinserimäistä

Kolmosen valinta olikin jo vaikeaa ja itselläni oli kolme vaihtoehtoa joista lopulta päädyin Pinserimäistä-blogiin todella upeiden ja laadukkaiden kuvien, mukavan pirteän mutta silti rauhallisen ja selkeän ulkoasun takia. Pidin myös kirjoitustyylistä.

Hyvää uutta vuotta!

Joulukuu on ollut blogini kannalta hyvin hiljasista aikaa joulu- ja koulukiireiden takia. Nyt alkaa pikkuhiljaa taas tilanne rauhoittumaan ja kirjoittelullekin on taas aikaa.

26.12 Oli tarkoitus ottaa joulukuvat ja lähteä maastoon porukalla. Ennen maastoa Vappua juoksutettiin ja se päästettiin kentälle juoksemaan vapaana, ponilla kun oli vähän turhan paljon virtaa maastoretkelle. Äiti ratsasti Vapulla ja itse olin reen kyydissä. Pakkasta oli jonkin verran, varpaat jäätyivät mutta muuten pysyi jotenkin lämpimänä.

29.12 Minun oli tarkoitus ratsastaa Vappua sänkipelolla. Pakkasta oli yli kymmenen astetta ja luultavasti työskentelin Vapun kanssa maastakäsin pidempään kuin ratsastin sillä. Työskentelin suurimmaksi osaksi käynnissä ja välistä otin pieniä ravipätkiä.

Kuvia tästä kerrasta ei ole yhtäkään, sillä oli niin hämärää.



31.12 Lähdin tallille Elviiran kanssa. Sillä välin kun äiti kävi kaupassa laitoimme ponin kuntoon. Kenttä oli aika surkeassa kunnossa, joten päätimme pienestä rakettivaarasta huolimatta mennä sänkipellolle. Tein Vapun kanssa muutaman jutun maastakäsin jonka jälkeen juoksutin sitä. Laukkatin Vapun molempiin suuntiin, mutta vasempaan kierrokseen nousi ristilaukka joka kerta.
Ratsastin itse ensin jonkin aikaa. Vappu oli hyvällä päällä, sänkipellon pohja oli ok eikä raketteja kuulunut joten uskalsin ottaa pari laukkapätkääkin jotka onnistuivat ihan hyvin.

Molemmissa kuvissa Elviira

Sen jälkeen ratsasti Elviira. Vappu ei ole ihan helpoimmasta päästä sellaiselle joka ei ikinä ole Westerniä mennyt, mutta ihan hyvin sujui joka tapauksessa. Lopuksi vielä taluttelimme Vappua, pari rakettiakin jossain pamahti mutta eipä Vappua juuri kiinnostanut.

Kamera unohtui, kännykkäkuvia

Linkkaa blogisi!

Okei, eli ajattelin että voisitte linkata tänne blogejanne. Plussaa olisi tietysti, jos kyseessä olisi hevosblogi. Pääasia on kuitenkin, että blogin pääaiheena olisivat jotkin eläimet, olivat ne sitten koiria tai kilpikonnia. Riippuen siitä kuinka paljon linkkejä kasaantuu, teen 1-3 parhaasta blogista lyhyen arvostelun. Aikaa linkittää blogi on 10.12 saakka.

Lähetä kommenttina blogisi osoite, nimi ja yhdellä lauseella kerrottuna mistä blogi kertoo. :)

Joulu- ja koulukiireiden takia arvostelujen teko viivästyy, joulun jälkeen kuitenkin alkaa varmasti rauhoittua, joten silloin alan blogeja tarkastelemaan vähän paremmin. Hyvää joulua kaikille! :)

Mitä, miksi, ja kuinka?

 

Blogitallin viikon blogihaaste

 Olihan minunkin nyt pakko osallistua. Monia niin hienoja postauksia on jo tullut luettua että tuskin tasossa pärjää, mutta idea haasteessa oli mielenkiintoinen ja mukava. :)

Jostain täältä se alkoi - 2006

Mitä minä harrastan? Ratsastusta. Sepä oli helppo kysymys, tai sitten ei. Harrastan klassista ratsastusta ratsastustallilla tavallisena tuntilaisena ja tavallisilla tuntihevosilla. Harrastan lännenratsastusta nuorella paintilla jonka isot korvat eivät aina osoita ihan oikeaan suuntaan. 

2009 - Ensimmäinen kesä Sammissa

Ratsastus-harrastus tarkoittaa monelle hieman eri asioita. Minulle se tarkoittaa sitä, että saan viettää aikaa hevosten kanssa, ratsailta ja maasta käsin. Saan kehittyä koko ajan paremmaksi ja oppia ymmärtämään hevosia.

Klassinen ratsastus pyrkii lähes eleettömään suoritukseen hevosen kanssa. Painotus klassisessa tyylissä on ehkä enemmän siinä miten tekee kuin mitä tekee. Klassinen ratsastus kaikessa siinä kaikessa eleettömyydessään ja rauhallisuudessaan on mielestäni enemmän jonkinlaista taidetta (tai siihen pyritään) kuin urheilua, ja se on hyvä juuri niin. Westernissä, niinkuin myös klassisessa tärkeää on yhteisymmärrys hevosen kanssa sekä hyvät hevosmiestaidot ja hevosten kunnioitus.

En pääse tallille niin usein kuin haluaisin välimatkojen takia, mutta sen ajan kun tallilla saan olla niin yritän käyttää mahdollisimman hyvin.

Pääasia omassa harrastuksessani ei myöskään ole juuri se, että saan olla juuri siellä hevosen selässä ja ratsastaa, vaan se että saa olla niiden kanssa, ymmärtää ja oppia. Ratsastus on ihanaa, mutta hevoset ovat lähes täydellisiä.

 Miksi? Hevosten takia. Hevonen on ainutlaatuinen eläin, sen ymmärtäminen on haastavaa, koko ajan oppii uutta ja yhtään tylsää päivää ei varmasti ole. Kun ratsastussuunnitelmat kirjaimellisesti vesittyvät ukkoseen ja rankkasateeseen, niin tylsää ei silti tule. Hevonen keksii aivan varmasti jotain hyvin mielenkiintoista, kuten miten karsinan ovi avataan tai kuinka kivaa onkaan pureskella ohjia kun heinät vietiin tunnille lähdettäessä nenän edestä.

Ratsastus on yksi haaste, jota et voi koskaan ylittää. Yhdellä kerralla kaikki tuntuu sujuvan täydellisesti, toisella huomaat miten monta virhettä pystyykään yhden sekunnin ajassa tekemään. Yhtenä huomaat ylittäväsi esteen ilman satulaa siististi ja onnistuneesti, toisena makaat selälläsi kavaletin päällä. Onnistumisten ja epäonnitumisten tasapaino on yksi syistä, joiden takia ratsastus on ihana harrastus.

Vaikka on niitä päiviä jolloin hevonen seisoo kuratarhan perimmäisessä nurkassa mutaisena ja märkänä. Ratsastus ei onnistu ja hevonen juoksee pois alta, niin on myös niitä päiviä kun hevonen kutsusta ravaa luokse lämpimänä kesäpäivänä ja mukava maastoretki takaa onnistuneen päivän.

Hevosten kanssa kehittyy koko ajan, teki sitten mitä tahansa, tai miten tahansa. Omille näkökulmille on tilaa ja tuntee kuuluvansa johonkin. Mikään ei ole yksinkertaista ja tavoitteita voi asettaa juuri siihen mihin haluaa.

Kuinka? Blogin nimikin jo kertoo hieman, tunteella ja taidolla. Taito tosin on vielä öhöm... Hukassa, mutta sitä etsiessä aika kuluu hyvin. Kerran viikossa ajetaan yli 70km päähän ratsastamaan. Miksi niin pitkälle? Syy on yksinkertaisesti se, että pidän tuosta tallista eniten. Sammissa tapahtuu (ja tapahtui) suurin kehitykseni hevostelun osalta. Klassinen tyyli on erittäin mukava ja omiin arvoihini sopiva. Ehkä jotkin käsitykset hiukan siitä poikkeavat, mutta peruskäsitykset ovat samoja.

Westernillä tämä koko harrastus tuli aloitettua. Wallalla tuli koettua paljon ponien karkureissusta "eksymiseen" kaverin kanssa noin 100x100m metsikköön keskellä tallipihaa. Hevosmiestaidot karttuivat ja ratsastukselle sai hyvän perustan. Nyt harjoitan lännenratsastusta Vapun kanssa, helpolla ei pääse mutta nopeasti kehittyy sekä hevonen että ratsastaja.

Työskentelen Vapun kanssa paljon maastakäsin. Se on mukavaa ja rentoa vaihtelua kaikelle muulle. Hevonen kuuntelee pienintäkin merkkiä (tai sitten ei) ja tekee kaiken mitä vain osaa pyytää. Maastakäsintyöskentelyä, ja ylipäänsä hevosmiestaitoihin kiinnitetään harmittavan vähän tavallisilla talleilla huomiota. Tämäkin tosin on menossa parempaan suuntaan.

Tässä noin seitsemän vuoden aikana on tullut ratsastettua kaikenlaisilla hevosilla ja poneilla. Pienillä itsepäisillä pullaponeilla, islanninhevosilla, western-hevosilla, nuorilla hevosilla ja vanhoilla hevosilla. Kaikki ovat olleet erilaisia ja jokaisen ratsastuksen jälkeen olen ollut kokemusta rikkaampi, oli se kokemus sitten hyvä tai huono. Toivon että harrastukseni säilyy ainakin jossain muodossa mahdollisimman pitkään ja kestävänä.

Lopuksi haastan Kaksi pikku prinsessaa- blogin pitäjän mukaan