Vanhat tekstit

Tänään poistui suuri osa vanhoista teksteistä. Osan jätän tänne ainakin jokisikin aikaa.

Uuden sivun ulkoasu on valmis, bannerintekijää etsin edelleen. Kiitos kaikille tämän blogin lukijoille, toivottavasti joku teistä jatkaisi myös "uuden" blogin lukemista. :)

Uusi sivu

Uuden sivun osoite tässä: inkkariponi.blogspot.com

Sivut vielä tosi pahasti kesken + bannerintekijää etsitään, mutta käykää katsomassa :)

Aloitetaan alusta

Päätin aloittaa bloggaamisen uudestaan. Aloitan kuitenkin täysin uudella sivulla ja muutan blogin osoitteen. Sen linkitän tänne sitten kun olen keksinyt sopivan nimen. :D

Vapun kanssa on kehitytty paljon ja viikonloppuna menin sillä ensimmäiset kavaletit. Poni ei ole enää lainkaan niin etupainoinen kuin se oli ja energiaakin on tullut lisää. Maastoillutkin olen.

Lisäksi löysin itselleni vuokraponin, josta myös tulen varmasti kirjoittamaan.

Nimi-ideoita saa vapaasti halutessaan laittaa kommentteihin ja myös toiveita postauksista. :)

Kaulanarun kanssa

Blogi jää tauolle/lopettaa

Blogi jää tauolle/lopettaa postausideoiden puuttumisen ja bloggausinnostuksen katoamisen takia. Tauko saattaa kestää kuukauden, puoli vuotta tai vuoden, välttämättä en kirjoittamista jatka tähän blogiin enää lainkaan.

Kiitos lukijoille jotka ovat blogia seuranneet. :)

Tuloksia

Sain vihdoin katsottua läpi linkitetyt blogit, koska oman läppärin saatuani ei ole tarvinnut odottaa viittä minuuttia yhden sivun latautumista ja katsella sivulla kymmentä mainosta.

1. Villi villakoira & Pirteä paimenkoira

Oli itselleni aika selkeä valinta ykköseksi. Laadukas ja mukavan pirteä blogi jossa postaukset ovat mielenkiintoisia ja kuvat laadukkaita ja hyvin aseteltuja.

2. Almost Impossible

Todella mukavalta vaikuttava ja mielenkiintoinen blogi, ei sieltä ihan tavallisimmasta koirablogien päästä. Tykkään bannerista ja kuvista myöskin paljon.

3. Pinserimäistä

Kolmosen valinta olikin jo vaikeaa ja itselläni oli kolme vaihtoehtoa joista lopulta päädyin Pinserimäistä-blogiin todella upeiden ja laadukkaiden kuvien, mukavan pirteän mutta silti rauhallisen ja selkeän ulkoasun takia. Pidin myös kirjoitustyylistä.

Hyvää uutta vuotta!

Joulukuu on ollut blogini kannalta hyvin hiljasista aikaa joulu- ja koulukiireiden takia. Nyt alkaa pikkuhiljaa taas tilanne rauhoittumaan ja kirjoittelullekin on taas aikaa.

26.12 Oli tarkoitus ottaa joulukuvat ja lähteä maastoon porukalla. Ennen maastoa Vappua juoksutettiin ja se päästettiin kentälle juoksemaan vapaana, ponilla kun oli vähän turhan paljon virtaa maastoretkelle. Äiti ratsasti Vapulla ja itse olin reen kyydissä. Pakkasta oli jonkin verran, varpaat jäätyivät mutta muuten pysyi jotenkin lämpimänä.

29.12 Minun oli tarkoitus ratsastaa Vappua sänkipelolla. Pakkasta oli yli kymmenen astetta ja luultavasti työskentelin Vapun kanssa maastakäsin pidempään kuin ratsastin sillä. Työskentelin suurimmaksi osaksi käynnissä ja välistä otin pieniä ravipätkiä.

Kuvia tästä kerrasta ei ole yhtäkään, sillä oli niin hämärää.



31.12 Lähdin tallille Elviiran kanssa. Sillä välin kun äiti kävi kaupassa laitoimme ponin kuntoon. Kenttä oli aika surkeassa kunnossa, joten päätimme pienestä rakettivaarasta huolimatta mennä sänkipellolle. Tein Vapun kanssa muutaman jutun maastakäsin jonka jälkeen juoksutin sitä. Laukkatin Vapun molempiin suuntiin, mutta vasempaan kierrokseen nousi ristilaukka joka kerta.
Ratsastin itse ensin jonkin aikaa. Vappu oli hyvällä päällä, sänkipellon pohja oli ok eikä raketteja kuulunut joten uskalsin ottaa pari laukkapätkääkin jotka onnistuivat ihan hyvin.

Molemmissa kuvissa Elviira

Sen jälkeen ratsasti Elviira. Vappu ei ole ihan helpoimmasta päästä sellaiselle joka ei ikinä ole Westerniä mennyt, mutta ihan hyvin sujui joka tapauksessa. Lopuksi vielä taluttelimme Vappua, pari rakettiakin jossain pamahti mutta eipä Vappua juuri kiinnostanut.

Kamera unohtui, kännykkäkuvia

Linkkaa blogisi!

Okei, eli ajattelin että voisitte linkata tänne blogejanne. Plussaa olisi tietysti, jos kyseessä olisi hevosblogi. Pääasia on kuitenkin, että blogin pääaiheena olisivat jotkin eläimet, olivat ne sitten koiria tai kilpikonnia. Riippuen siitä kuinka paljon linkkejä kasaantuu, teen 1-3 parhaasta blogista lyhyen arvostelun. Aikaa linkittää blogi on 10.12 saakka.

Lähetä kommenttina blogisi osoite, nimi ja yhdellä lauseella kerrottuna mistä blogi kertoo. :)

Joulu- ja koulukiireiden takia arvostelujen teko viivästyy, joulun jälkeen kuitenkin alkaa varmasti rauhoittua, joten silloin alan blogeja tarkastelemaan vähän paremmin. Hyvää joulua kaikille! :)

Mitä, miksi, ja kuinka?

 

Blogitallin viikon blogihaaste

 Olihan minunkin nyt pakko osallistua. Monia niin hienoja postauksia on jo tullut luettua että tuskin tasossa pärjää, mutta idea haasteessa oli mielenkiintoinen ja mukava. :)

Jostain täältä se alkoi - 2006

Mitä minä harrastan? Ratsastusta. Sepä oli helppo kysymys, tai sitten ei. Harrastan klassista ratsastusta ratsastustallilla tavallisena tuntilaisena ja tavallisilla tuntihevosilla. Harrastan lännenratsastusta nuorella paintilla jonka isot korvat eivät aina osoita ihan oikeaan suuntaan. 

2009 - Ensimmäinen kesä Sammissa

Ratsastus-harrastus tarkoittaa monelle hieman eri asioita. Minulle se tarkoittaa sitä, että saan viettää aikaa hevosten kanssa, ratsailta ja maasta käsin. Saan kehittyä koko ajan paremmaksi ja oppia ymmärtämään hevosia.

Klassinen ratsastus pyrkii lähes eleettömään suoritukseen hevosen kanssa. Painotus klassisessa tyylissä on ehkä enemmän siinä miten tekee kuin mitä tekee. Klassinen ratsastus kaikessa siinä kaikessa eleettömyydessään ja rauhallisuudessaan on mielestäni enemmän jonkinlaista taidetta (tai siihen pyritään) kuin urheilua, ja se on hyvä juuri niin. Westernissä, niinkuin myös klassisessa tärkeää on yhteisymmärrys hevosen kanssa sekä hyvät hevosmiestaidot ja hevosten kunnioitus.

En pääse tallille niin usein kuin haluaisin välimatkojen takia, mutta sen ajan kun tallilla saan olla niin yritän käyttää mahdollisimman hyvin.

Pääasia omassa harrastuksessani ei myöskään ole juuri se, että saan olla juuri siellä hevosen selässä ja ratsastaa, vaan se että saa olla niiden kanssa, ymmärtää ja oppia. Ratsastus on ihanaa, mutta hevoset ovat lähes täydellisiä.

 Miksi? Hevosten takia. Hevonen on ainutlaatuinen eläin, sen ymmärtäminen on haastavaa, koko ajan oppii uutta ja yhtään tylsää päivää ei varmasti ole. Kun ratsastussuunnitelmat kirjaimellisesti vesittyvät ukkoseen ja rankkasateeseen, niin tylsää ei silti tule. Hevonen keksii aivan varmasti jotain hyvin mielenkiintoista, kuten miten karsinan ovi avataan tai kuinka kivaa onkaan pureskella ohjia kun heinät vietiin tunnille lähdettäessä nenän edestä.

Ratsastus on yksi haaste, jota et voi koskaan ylittää. Yhdellä kerralla kaikki tuntuu sujuvan täydellisesti, toisella huomaat miten monta virhettä pystyykään yhden sekunnin ajassa tekemään. Yhtenä huomaat ylittäväsi esteen ilman satulaa siististi ja onnistuneesti, toisena makaat selälläsi kavaletin päällä. Onnistumisten ja epäonnitumisten tasapaino on yksi syistä, joiden takia ratsastus on ihana harrastus.

Vaikka on niitä päiviä jolloin hevonen seisoo kuratarhan perimmäisessä nurkassa mutaisena ja märkänä. Ratsastus ei onnistu ja hevonen juoksee pois alta, niin on myös niitä päiviä kun hevonen kutsusta ravaa luokse lämpimänä kesäpäivänä ja mukava maastoretki takaa onnistuneen päivän.

Hevosten kanssa kehittyy koko ajan, teki sitten mitä tahansa, tai miten tahansa. Omille näkökulmille on tilaa ja tuntee kuuluvansa johonkin. Mikään ei ole yksinkertaista ja tavoitteita voi asettaa juuri siihen mihin haluaa.

Kuinka? Blogin nimikin jo kertoo hieman, tunteella ja taidolla. Taito tosin on vielä öhöm... Hukassa, mutta sitä etsiessä aika kuluu hyvin. Kerran viikossa ajetaan yli 70km päähän ratsastamaan. Miksi niin pitkälle? Syy on yksinkertaisesti se, että pidän tuosta tallista eniten. Sammissa tapahtuu (ja tapahtui) suurin kehitykseni hevostelun osalta. Klassinen tyyli on erittäin mukava ja omiin arvoihini sopiva. Ehkä jotkin käsitykset hiukan siitä poikkeavat, mutta peruskäsitykset ovat samoja.

Westernillä tämä koko harrastus tuli aloitettua. Wallalla tuli koettua paljon ponien karkureissusta "eksymiseen" kaverin kanssa noin 100x100m metsikköön keskellä tallipihaa. Hevosmiestaidot karttuivat ja ratsastukselle sai hyvän perustan. Nyt harjoitan lännenratsastusta Vapun kanssa, helpolla ei pääse mutta nopeasti kehittyy sekä hevonen että ratsastaja.

Työskentelen Vapun kanssa paljon maastakäsin. Se on mukavaa ja rentoa vaihtelua kaikelle muulle. Hevonen kuuntelee pienintäkin merkkiä (tai sitten ei) ja tekee kaiken mitä vain osaa pyytää. Maastakäsintyöskentelyä, ja ylipäänsä hevosmiestaitoihin kiinnitetään harmittavan vähän tavallisilla talleilla huomiota. Tämäkin tosin on menossa parempaan suuntaan.

Tässä noin seitsemän vuoden aikana on tullut ratsastettua kaikenlaisilla hevosilla ja poneilla. Pienillä itsepäisillä pullaponeilla, islanninhevosilla, western-hevosilla, nuorilla hevosilla ja vanhoilla hevosilla. Kaikki ovat olleet erilaisia ja jokaisen ratsastuksen jälkeen olen ollut kokemusta rikkaampi, oli se kokemus sitten hyvä tai huono. Toivon että harrastukseni säilyy ainakin jossain muodossa mahdollisimman pitkään ja kestävänä.

Lopuksi haastan Kaksi pikku prinsessaa- blogin pitäjän mukaan

Tauon jälkeen

Bloggausväli jäi hieman suunniteltua pidemmäksi tietokoneen sanottua sopimuksensa irti. Tänään se päätti kuitenkin lähteä toimimaan joten nyt hieman päivittelyä. Luultavasti tietokone saattaa jumittua uudestaankiin joten taukoa saattaa tulla.

Pari päivää sitten lähdin jälleen tallille mukaan. Tarkoituksena oli että ratsastaisin Vappua hieman. Sitä ei oltu johonkin aikaan selässä olleiden ongelmien ja kuumeen takia ratsastettu, joten paljoa ei ollut tarkoitus työskennellä.
Vappu oli todella kummallisella ja rauhattomalla päällä. Johtuen ehkä hampaiden parin päivän takaisesta hampaiden raspauksesta. Vappu kuitenkin rauhoittui jonkin verran kun sai kipulääkkeen.

Aluksi äiti työskenteli Vapun kanssa jonkin aikaa. Sitten hevonen päästettiin vapaaksi juoksemaan. Se osoittautuikin ihan viisaaksi, sillä virtaa löytyi paljon. Pukkilaukkaa mentiin ympäri kenttää kunnes rauhoituttiin.

Työskentelin ensin jonkin aikaa maastakäsin. Taka- ja etuosan väistöä ja muita tehtäviä. Selästä käsin kävelin melko kauan ja tein paljon pysähdyksiä ja peruutuksia. Vapulla oli hieman tavallista enemmän energiaa ja no, omia apuja täytyy vielä lännenratsastuksessa jonkin verran miettiä joten yhteisymmärrys löytyi vasta jonkin ajan kuluttua.
Käyntiharjoitusten jälkeen ravailin ympyrällä ja tein erilaisia käännösharjoituksia etenkin vasempaan kierrokseen jossa Vappu alkaa herkästi punkemaan sisäpohjetta vastaan. Ehkä jopa helpotti hieman kun irrotti kätensä ohjista ja selkeytti oman istuntansa.

Päätin lopulta kokeilla laukkaakin oikeaan kierrokseen, mutta se jäikin siihen kun totesin että en osaa istua Vapun uudessa rungottomassa satulassa hevosta yhtään häiritsemättä. Uusi satula on kyllä muuten ihan hyvä istua mutta niin erilainen enkkusatulaan verrattuna että hyvin istuminen ei vain onnistunut.

Ensin purettiin vähän energiaa

Etu- ja takaosakäännöksiä

Kai tuo pohkeenväistöä on, poni vaan vähän mutkalla

Ratsastuksen jälkeen tarhaan

Kuraa, ja vielä vähän enemmän kuraa

Lähdin tallille mukaan kun äiti oli tekemässä iltatallia. Vapulla oli ollut vähän kuumetta ja selässä on jotain ongelmaa, joten tarkoituksena oli vain hieman maastakäsintyöskennellä.

Hain Vapun tarhasta. Sillä on käytössään riimu jonka voitin edellisistä ratsastuskisoista. Tuli juuri sopivaan kohtaan, koska Vapulle oltiin hankkimassa vara- ja syysriimua. Tuo riimu nimittäin on hieman helpommin pestävää materiaalia kuin Vapun karvapehmusteinen riimu. Riimu on kokoa x-full ja hieman liian iso Vapun päähän, mutta menettelee silti hyvin.

Valokuvaaminen ei juuri onnistunut koska pimeys tuli niin nopeasti ja ilman salamaa kamerani näki vain mustaa ja pari katuvalopilkkua.

Harjoittelin Vapun kanssa avotaivusta joka sujui ihan mukavasti vasempaan kierrokseen. Oikeaan kierrokseen ei sujunut millään ja muutaman toisto yrityksen jälkeen sen näki jo Vapustakin. Lisäksi kokeilin myös mennä ilman riimunnarua. Joopajoo, Vappu pysähtyi haistelemaan erikseen jokaista puusta pudonnutta lehteä, vähän normaalia syvempiä kavionpainaumia ja lantakasoja.

Kentällä touhuilun jälkeen mentiin talliin, hevoset otettiin talliin ja ruokittiin. Kuvailin lampaita ja Vappua karsinassaan.

So nothing special, vain kuraista arkea. :)

(Pahoittelen huonoa tekstiä, kirjoitettu joskus yhdentoista aikaan illalla...)

Turpamuuli

Tältä näytti kenttä

Hoi laatu, missä olet?

Vappu opettelee olemaan sidottuna molemmilta puolilta

Jotenkin sain noita kavioita puhdistettua ennen kuin ne taas kurastuvat

.

Sikke odottaa ruokaa

Tykkään hirveästi tämän tallin karsinoista

Juu moro

Tiedät että ei ollut hyvä kuvauspäivä kun onnistunein kuva näyttää tältä...

Puuroturpa

Esteitä ilman satulaa

Kannatti ottaa kameraa mukaan tallille. Meillä oli ilman satulaa-tunti ja menin jälleen Ruutilla. Ruutilla on ihanan tasaiset askellajit ja pyöreä selkä joten sillä ilman satulaa ratsastus on todella mukavaa.
Aluksi harjoiteltiin voltteja ilman taivuttamista täysin suoralla hevosella, siinä ei ollut mitään erityisiä ongelmia, mutta paremminkin olisi voinut mennä. Volteista tuli epäsäännöllisiä ja välillä meinasin ruveta kääntämään käsien avulla.
Sitten aloitettiin menemään maapuomeja ravissa, Ruut selvästikin innostuu jo niistä mutta pitää temponsa kuitenkin aina mukavana. Sen jälkeen mentiin puomit laukassa, jonka jälkeen koska kaikki onnistuivat siinä hyvin vaihdettiin puomit kavaletteihin, ja sama toistettiin. Tämäkin sujui kaikilta, joten kavalettia korotettiin. Siinä tuli itselleni jo pieniä ongelmia koska Ruutilla pakkasi aina olemaan eri suunnitelmat ponnistuskohdasta kuin minulla. Aina kuitenkin päästiin yli, joskin ponnistus tuli lähes aina liian myöhään.
Kavaletti korotettiin vielä pieneksi (45cm) esteeksi joka myös ylitettiin laukalla, ja aina ponnistus tuli liian myöhään. Lopulta menin yhden ylimääräisen kerran ja sain ohjeita siihen miten saan tuon ponnistamaan oikeasta kohdasta, ja silloin se onnistuikin hyvin.
Tunnin jälkeen vein viel Ruutin laitumelle ja otin nopeasti muutaman kuvan. Asetuksia en kuitenkaan ehtinyt säätämään joten laatu on mitä on.

Liian myöhään ponnistus

Oikeaan aikaan ponnistus ja este

Bertta

Puomeja ja pohkeenväistöä

Sain nyt aikaiseksi ekan postauksen ihan normi ratsastustunnista. En yleensä tee tunneista postauksia, koska en saa useinkaan kuvaaja tunnille, nyt kuitenkin veljeni otti muutaman kuvan (kännykällä) joten ajattelin postauksenkin tehdä.
Menin tunnin Ruutilla. Se oli jostain syystä erittäin pirteällä tuulella kun harjasin sitä, mutta kaveri jotenkin masentui kun huomasi että hain satulan. Yleensä Ruut on maailman helpoin hoitaa ja varustaa, mutta tänään se oli sitä mieltä että hän nukkuu mieluummin kuin ottaa kuolaimet suuhunsa.
Tunnilla tehtiin aluksi temponvaihteluita ja lyhyitä laukannostoja. Niiden jälkeen mentiin puomeja kevyessä- ja harjoitusravissa sekä laukassa. Ravipuomit sujuivat todella hyvin, mutta laukassa oli jotain epämääräistä kompurointia ja kiirehtimistä ihan itsestäni johtuen.
Lisäksi mentiin pohkeenväistöä käynnissä ja myös ravissa. Molemmat sujuivat poikkeuksellisen hyvin ja sain myös ekan kerran mentyä onnituneesti pohkeenväistöä ravissa. Ruut kuunteli todella hyvin, ja pysyin itse rauhallisena enkä alkanut jäämään kiinni avuilla niinkuin usein itselleni käy pohkeenväistöissä.
Vastailkaa muuten kyselyyn! :)

Kännykkälaatu, mutta onpa ainakin joku kuva

Art of academic riding

Olin 6.8-7.8 kuunteluoppilaana Inkoossa Granåsa tallilla järjestetyllä Art of academic riding- kurssilla jonka piti Hanna Engström. Ihan mielenkiinnosta lähdin kurssille, jonka olin facebookissa huomannut. Ikinä en ennen ollut kyseisestä ratsastustyylistä kuullut, ja jonkin verran tutkittuani se vaikutti erittäin mukavalta ja sellaiseksi myös osoittautuikin.
Akateeminen ratsastustaide- tyyli pyrkii eleettömään  ratsastukseen joka on kuin taidetta ja tanssia hevosen kanssa. Suomessa tämän tyylin ratsastajia on erittäin pieni määrä ja tietääkseni vain yksi Suomalainen on suorittanut aseenkantajan testin ja kuuluu Knighthood of academic art of riding järjestöön.
Akateeminen ratsastustaiteessa työskennellään myös erittäin paljon maastakäsintyöskentelyä, tosin aivan eri tavalla kuin sitä itse olin tottunut näkemään. Tätä työskentelyä suoritettiin kapsonin, lead ropen (mikä ikinä riimunnaru ikinä onkaan suomeksi) ja pitkän raipan kanssa, jota käytettiin kertomaan hevoselle mitä sen kuului tehdä.  Kaikki kuului tehdä mahdollisimman pienieleisesti, ja esimekiksi symbolisen merkityksen vuoksi osa käytti puista raippaa ja jos käytti kannuksia, niin ne eivät olleet remmeillä kiinni vaan vain laitettu jalkoihin. Ideana on se, että muovisella raipalla voi hevosta piestä niin lujaa kuin jaksaa eikä se rikkoudu, puinen raippa sen sijaan katkeaa liian kovalla käsittelyllä. Samoin myöskään kannuksia et voi käyttää kovin voimakkaasti, koska ne irtoavat.
Raippaa myös pidettiin niin että se osoittaa ylöspäin, koska sieltä sitä saa helposti käytettyä molemmille puolille ja se on myöskin ainut kohta jossa hevonen ei raippaa näe, ja raippa alaspäin osoitettuna itsessään on jo apu hevoselle.

Kurssilla olleet hevoset olivat kaikki työskennelleet jo vuoden ajan Hannan kanssa, ja ilmeisesti kehitystä on syntynyt. Kaikki kurssilla olleet hevoset (ja poni) olivat täysin erilaisia, ja työskennellä sai maastakäsin, ratsailta, kuolaimettomilla, kuolaimilla, satulan kanssa tai satulatta, täysin miten itse parhaaksi näki.
Kurssinpitäjä oli itse hyvin taitava, ja selitti asiat hyvin myös niin että minäkin ymmärsin 99% kaikesta hänen kertomistaan asioista. (kurssi oli siis englannin kielellä)
Itse en todellakaan ole hyvä kertomaan kurssilla selitetyistä asioista, koska luultavasti kuitenkin sanon jotain väärin, mutta selkeää oli että kaikki tehtiin aina jonkin takia, ei vain näyttävyyden tai "huvin" vuoksi.

Tunneilla mentiin suurimmaksi osaksi ympyrällä, taivutettiin hevosta, mentiin sulkutaivutuksia ja omien sekä hevosen taitojen mukaan harjoiteltiin oikein laukkaamista ja myös piaffea.

  Kuvissa Sara Autelo, Knighthood of academic art of riding ainoa Suomalainen jäsen ja hevosensa Assi