Tauon jälkeen

Bloggausväli jäi hieman suunniteltua pidemmäksi tietokoneen sanottua sopimuksensa irti. Tänään se päätti kuitenkin lähteä toimimaan joten nyt hieman päivittelyä. Luultavasti tietokone saattaa jumittua uudestaankiin joten taukoa saattaa tulla.

Pari päivää sitten lähdin jälleen tallille mukaan. Tarkoituksena oli että ratsastaisin Vappua hieman. Sitä ei oltu johonkin aikaan selässä olleiden ongelmien ja kuumeen takia ratsastettu, joten paljoa ei ollut tarkoitus työskennellä.
Vappu oli todella kummallisella ja rauhattomalla päällä. Johtuen ehkä hampaiden parin päivän takaisesta hampaiden raspauksesta. Vappu kuitenkin rauhoittui jonkin verran kun sai kipulääkkeen.

Aluksi äiti työskenteli Vapun kanssa jonkin aikaa. Sitten hevonen päästettiin vapaaksi juoksemaan. Se osoittautuikin ihan viisaaksi, sillä virtaa löytyi paljon. Pukkilaukkaa mentiin ympäri kenttää kunnes rauhoituttiin.

Työskentelin ensin jonkin aikaa maastakäsin. Taka- ja etuosan väistöä ja muita tehtäviä. Selästä käsin kävelin melko kauan ja tein paljon pysähdyksiä ja peruutuksia. Vapulla oli hieman tavallista enemmän energiaa ja no, omia apuja täytyy vielä lännenratsastuksessa jonkin verran miettiä joten yhteisymmärrys löytyi vasta jonkin ajan kuluttua.
Käyntiharjoitusten jälkeen ravailin ympyrällä ja tein erilaisia käännösharjoituksia etenkin vasempaan kierrokseen jossa Vappu alkaa herkästi punkemaan sisäpohjetta vastaan. Ehkä jopa helpotti hieman kun irrotti kätensä ohjista ja selkeytti oman istuntansa.

Päätin lopulta kokeilla laukkaakin oikeaan kierrokseen, mutta se jäikin siihen kun totesin että en osaa istua Vapun uudessa rungottomassa satulassa hevosta yhtään häiritsemättä. Uusi satula on kyllä muuten ihan hyvä istua mutta niin erilainen enkkusatulaan verrattuna että hyvin istuminen ei vain onnistunut.

Ensin purettiin vähän energiaa

Etu- ja takaosakäännöksiä

Kai tuo pohkeenväistöä on, poni vaan vähän mutkalla

Ratsastuksen jälkeen tarhaan

Kuraa, ja vielä vähän enemmän kuraa

Lähdin tallille mukaan kun äiti oli tekemässä iltatallia. Vapulla oli ollut vähän kuumetta ja selässä on jotain ongelmaa, joten tarkoituksena oli vain hieman maastakäsintyöskennellä.

Hain Vapun tarhasta. Sillä on käytössään riimu jonka voitin edellisistä ratsastuskisoista. Tuli juuri sopivaan kohtaan, koska Vapulle oltiin hankkimassa vara- ja syysriimua. Tuo riimu nimittäin on hieman helpommin pestävää materiaalia kuin Vapun karvapehmusteinen riimu. Riimu on kokoa x-full ja hieman liian iso Vapun päähän, mutta menettelee silti hyvin.

Valokuvaaminen ei juuri onnistunut koska pimeys tuli niin nopeasti ja ilman salamaa kamerani näki vain mustaa ja pari katuvalopilkkua.

Harjoittelin Vapun kanssa avotaivusta joka sujui ihan mukavasti vasempaan kierrokseen. Oikeaan kierrokseen ei sujunut millään ja muutaman toisto yrityksen jälkeen sen näki jo Vapustakin. Lisäksi kokeilin myös mennä ilman riimunnarua. Joopajoo, Vappu pysähtyi haistelemaan erikseen jokaista puusta pudonnutta lehteä, vähän normaalia syvempiä kavionpainaumia ja lantakasoja.

Kentällä touhuilun jälkeen mentiin talliin, hevoset otettiin talliin ja ruokittiin. Kuvailin lampaita ja Vappua karsinassaan.

So nothing special, vain kuraista arkea. :)

(Pahoittelen huonoa tekstiä, kirjoitettu joskus yhdentoista aikaan illalla...)

Turpamuuli

Tältä näytti kenttä

Hoi laatu, missä olet?

Vappu opettelee olemaan sidottuna molemmilta puolilta

Jotenkin sain noita kavioita puhdistettua ennen kuin ne taas kurastuvat

.

Sikke odottaa ruokaa

Tykkään hirveästi tämän tallin karsinoista

Juu moro

Tiedät että ei ollut hyvä kuvauspäivä kun onnistunein kuva näyttää tältä...

Puuroturpa

Art of academic riding

Olin 6.8-7.8 kuunteluoppilaana Inkoossa Granåsa tallilla järjestetyllä Art of academic riding- kurssilla jonka piti Hanna Engström. Ihan mielenkiinnosta lähdin kurssille, jonka olin facebookissa huomannut. Ikinä en ennen ollut kyseisestä ratsastustyylistä kuullut, ja jonkin verran tutkittuani se vaikutti erittäin mukavalta ja sellaiseksi myös osoittautuikin.
Akateeminen ratsastustaide- tyyli pyrkii eleettömään  ratsastukseen joka on kuin taidetta ja tanssia hevosen kanssa. Suomessa tämän tyylin ratsastajia on erittäin pieni määrä ja tietääkseni vain yksi Suomalainen on suorittanut aseenkantajan testin ja kuuluu Knighthood of academic art of riding järjestöön.
Akateeminen ratsastustaiteessa työskennellään myös erittäin paljon maastakäsintyöskentelyä, tosin aivan eri tavalla kuin sitä itse olin tottunut näkemään. Tätä työskentelyä suoritettiin kapsonin, lead ropen (mikä ikinä riimunnaru ikinä onkaan suomeksi) ja pitkän raipan kanssa, jota käytettiin kertomaan hevoselle mitä sen kuului tehdä.  Kaikki kuului tehdä mahdollisimman pienieleisesti, ja esimekiksi symbolisen merkityksen vuoksi osa käytti puista raippaa ja jos käytti kannuksia, niin ne eivät olleet remmeillä kiinni vaan vain laitettu jalkoihin. Ideana on se, että muovisella raipalla voi hevosta piestä niin lujaa kuin jaksaa eikä se rikkoudu, puinen raippa sen sijaan katkeaa liian kovalla käsittelyllä. Samoin myöskään kannuksia et voi käyttää kovin voimakkaasti, koska ne irtoavat.
Raippaa myös pidettiin niin että se osoittaa ylöspäin, koska sieltä sitä saa helposti käytettyä molemmille puolille ja se on myöskin ainut kohta jossa hevonen ei raippaa näe, ja raippa alaspäin osoitettuna itsessään on jo apu hevoselle.

Kurssilla olleet hevoset olivat kaikki työskennelleet jo vuoden ajan Hannan kanssa, ja ilmeisesti kehitystä on syntynyt. Kaikki kurssilla olleet hevoset (ja poni) olivat täysin erilaisia, ja työskennellä sai maastakäsin, ratsailta, kuolaimettomilla, kuolaimilla, satulan kanssa tai satulatta, täysin miten itse parhaaksi näki.
Kurssinpitäjä oli itse hyvin taitava, ja selitti asiat hyvin myös niin että minäkin ymmärsin 99% kaikesta hänen kertomistaan asioista. (kurssi oli siis englannin kielellä)
Itse en todellakaan ole hyvä kertomaan kurssilla selitetyistä asioista, koska luultavasti kuitenkin sanon jotain väärin, mutta selkeää oli että kaikki tehtiin aina jonkin takia, ei vain näyttävyyden tai "huvin" vuoksi.

Tunneilla mentiin suurimmaksi osaksi ympyrällä, taivutettiin hevosta, mentiin sulkutaivutuksia ja omien sekä hevosen taitojen mukaan harjoiteltiin oikein laukkaamista ja myös piaffea.

  Kuvissa Sara Autelo, Knighthood of academic art of riding ainoa Suomalainen jäsen ja hevosensa Assi