Puomeja ja pohkeenväistöä

Sain nyt aikaiseksi ekan postauksen ihan normi ratsastustunnista. En yleensä tee tunneista postauksia, koska en saa useinkaan kuvaaja tunnille, nyt kuitenkin veljeni otti muutaman kuvan (kännykällä) joten ajattelin postauksenkin tehdä.
Menin tunnin Ruutilla. Se oli jostain syystä erittäin pirteällä tuulella kun harjasin sitä, mutta kaveri jotenkin masentui kun huomasi että hain satulan. Yleensä Ruut on maailman helpoin hoitaa ja varustaa, mutta tänään se oli sitä mieltä että hän nukkuu mieluummin kuin ottaa kuolaimet suuhunsa.
Tunnilla tehtiin aluksi temponvaihteluita ja lyhyitä laukannostoja. Niiden jälkeen mentiin puomeja kevyessä- ja harjoitusravissa sekä laukassa. Ravipuomit sujuivat todella hyvin, mutta laukassa oli jotain epämääräistä kompurointia ja kiirehtimistä ihan itsestäni johtuen.
Lisäksi mentiin pohkeenväistöä käynnissä ja myös ravissa. Molemmat sujuivat poikkeuksellisen hyvin ja sain myös ekan kerran mentyä onnituneesti pohkeenväistöä ravissa. Ruut kuunteli todella hyvin, ja pysyin itse rauhallisena enkä alkanut jäämään kiinni avuilla niinkuin usein itselleni käy pohkeenväistöissä.
Vastailkaa muuten kyselyyn! :)

Kännykkälaatu, mutta onpa ainakin joku kuva

Art of academic riding

Olin 6.8-7.8 kuunteluoppilaana Inkoossa Granåsa tallilla järjestetyllä Art of academic riding- kurssilla jonka piti Hanna Engström. Ihan mielenkiinnosta lähdin kurssille, jonka olin facebookissa huomannut. Ikinä en ennen ollut kyseisestä ratsastustyylistä kuullut, ja jonkin verran tutkittuani se vaikutti erittäin mukavalta ja sellaiseksi myös osoittautuikin.
Akateeminen ratsastustaide- tyyli pyrkii eleettömään  ratsastukseen joka on kuin taidetta ja tanssia hevosen kanssa. Suomessa tämän tyylin ratsastajia on erittäin pieni määrä ja tietääkseni vain yksi Suomalainen on suorittanut aseenkantajan testin ja kuuluu Knighthood of academic art of riding järjestöön.
Akateeminen ratsastustaiteessa työskennellään myös erittäin paljon maastakäsintyöskentelyä, tosin aivan eri tavalla kuin sitä itse olin tottunut näkemään. Tätä työskentelyä suoritettiin kapsonin, lead ropen (mikä ikinä riimunnaru ikinä onkaan suomeksi) ja pitkän raipan kanssa, jota käytettiin kertomaan hevoselle mitä sen kuului tehdä.  Kaikki kuului tehdä mahdollisimman pienieleisesti, ja esimekiksi symbolisen merkityksen vuoksi osa käytti puista raippaa ja jos käytti kannuksia, niin ne eivät olleet remmeillä kiinni vaan vain laitettu jalkoihin. Ideana on se, että muovisella raipalla voi hevosta piestä niin lujaa kuin jaksaa eikä se rikkoudu, puinen raippa sen sijaan katkeaa liian kovalla käsittelyllä. Samoin myöskään kannuksia et voi käyttää kovin voimakkaasti, koska ne irtoavat.
Raippaa myös pidettiin niin että se osoittaa ylöspäin, koska sieltä sitä saa helposti käytettyä molemmille puolille ja se on myöskin ainut kohta jossa hevonen ei raippaa näe, ja raippa alaspäin osoitettuna itsessään on jo apu hevoselle.

Kurssilla olleet hevoset olivat kaikki työskennelleet jo vuoden ajan Hannan kanssa, ja ilmeisesti kehitystä on syntynyt. Kaikki kurssilla olleet hevoset (ja poni) olivat täysin erilaisia, ja työskennellä sai maastakäsin, ratsailta, kuolaimettomilla, kuolaimilla, satulan kanssa tai satulatta, täysin miten itse parhaaksi näki.
Kurssinpitäjä oli itse hyvin taitava, ja selitti asiat hyvin myös niin että minäkin ymmärsin 99% kaikesta hänen kertomistaan asioista. (kurssi oli siis englannin kielellä)
Itse en todellakaan ole hyvä kertomaan kurssilla selitetyistä asioista, koska luultavasti kuitenkin sanon jotain väärin, mutta selkeää oli että kaikki tehtiin aina jonkin takia, ei vain näyttävyyden tai "huvin" vuoksi.

Tunneilla mentiin suurimmaksi osaksi ympyrällä, taivutettiin hevosta, mentiin sulkutaivutuksia ja omien sekä hevosen taitojen mukaan harjoiteltiin oikein laukkaamista ja myös piaffea.

  Kuvissa Sara Autelo, Knighthood of academic art of riding ainoa Suomalainen jäsen ja hevosensa Assi

Kuolaimet vs kuolaimettomat

Paljon on ehtinyt jo muuttua tämän postauksen kirjoittamisesta, lukaise silti jos kiinnostaa! :) 25.2.2015

Nyt on itse tullut tosi paljon pohdittua kuolainten ja kuolaimettomien suitsien käyttöä. Tästä asiasta ollaan aina kiistelty, ja luultavasti tullaan aina kiistelemään. Osa pitää kuolaimettomia täysin tehottomina, ja toiset taas eivät missään nimessä voisi laittaa hevosensa suuhun metallinkappaletta.

Osa ei käytä kuolaimettomia siksi, että pelkää niiden vahingoittavan hevosen nenäpiitä, ja toiset eivät taas käytä kuolaimia siksi, että pelkäävät niiden vahingoittavan hevosen suupieliä. Totuus on, että tyynylläkin saa aikaan vahinkoa jos oikein yrittää. Nivelkuolaimella saa varmasti yhtä paljon vahinkoa kuin pelhamilla, ja sidepullilla yhtä paljon kuin hackamorella.

Oma kantani on, että kuolaimettomat ovat paremmat ja aivan yhtä tehokkaat kuin kuolaimellisetkin suitset. Kuolaimien on todistettu tekevän helposti paljon vahinkoa hevosen suussa. Mm. Robert Cook on tunnistanut 95 erilaista kuolaimesta aiheutuvaa haittaa. ( http://www.bitlessbridle.co.uk/fear-of-the-bit.php) Vaikka käsi olisi kevyt, niin kuolain hankaa helposti suupieliin ja kitalakeen aiheuttaen kipua hevoselle. Lisäksi kuolain työntää kielen helposti liian syvälle kurkkuun, jolloin hevosen hengitys vaikeutuu. Väärissä käsissä tietysti myös kuolaimetonkin saa vahinkoa aikaan.

Hevonen ilmoittaa varmasti milloin siitä tuntuu epämukavalta, mutta ihminen usein jättää eleet huomioimatta, tai luulee niiden johtuvan aivan jostain muusta. Suun avaaminen, jännittyneenä kulkeminen, kuolaimen pureminen, kielen ulos tunkeminen ja pään nostaminen voivat kaikki olla merkkejä kivusta ja epämukavasta olosta suussa.

Kuolaimettomat suitset ovat hevoselle ystävällisemmän ja tehoavat aivan yhtä hyvin hevoseen kuin kuolaimettomatkin. Ja jos oma ratsastuksesi perustuu lähinnä ohjien käyttöön ja kuolaimiin tukeutumiseen, olisi syytä miettiä onko kaikki nyt ihan kunnossa. Sillä hevonen ymmärtää kyllä ohjia kiskomista pienemmän avun. Energisempi hevonenkin pysähtyy kyllä istunnan ja äänen avulla, jos vain itse on rento ja istunta oikea.

Etenkin hackamoresta monet tuntuvat pelkäävän sitä, että murtavat hevosen nenäpiin. Tavallisilla hackamoreilla nenäpiin murtaminen on erittäin epätodennäköistä, ja mekaanisillakin hackamoreilla saa aika lujaa saa kiskoa että hevoselta luun murtaa. Eikä sen turpahihnan kuulu olla aivan nenäpiin ohuimmalla osalla, vaan paksummalla jolloin turpahihna ei aiheuta niin suurta painettakaan. Lisäksi kukaan ei pakota sinua ostamaan voimakasta hackamorea, esim. LG-suitset ovat pehmeät mutta silti tehokkaat ja myös usein todetut parhaimmiksi kuolaimettomiksi. Ja jos teidän mielestänne hackamoreilla (jotka teknisesti, vaikkeivät virallisesti olekaan kuolaimettomat) pystyy murtamaan luita, niin eivätköhän ne silloin ole aika tehokkaat?

 Sidepullissa, usein uskotaan olevan hyvin kevyt ja mukava hevoselle, paine kohdistuu niissäkin turvan päälle eivätkä ne siis ole ne kaikkein miellyttävimmät (mutta kuitenkin varteenotettavat) suitsivaihtoehdot. Sidepullit toimivat mielestäni paremmin westernissä ja muutenkin pitkillä ohjilla ratsastaessa kuin perinteisellä tyylillä ratsastavan suitsina.

Omakohtaisia kokemuksia itselläni on naruriimulla ratsastuksetsa, LG:istä ja hackamoresta. Näistä ehdottomasti parhaaksi sanoisin LG:tä, koska paine kohdistuu ratsastaessa paremmin (turpaan ja leuan alle) ja kevyemmin kuin naruriimussa. Hackamoreja olen käyttänyt hyvin reippaalla ja helposti kovasuikseksi menevällä suokilla, ja kyseiset kuolaimettomat toimivat mielestäni sillä paremmin kuin kuolaimet.

Tehon puolesta ei pitäisi olla mitään merkitystä sillä millaiset kuolaimet/kuolaimettomat suitset omistaa, koska ratsastuksen ei tulisi missään nimessä perustua ohjien käyttöön, vaan istuntaan, asentoon ja myös asenteeseen. Jos itse ei usko kuolaimettomiin ja väkisin vain kuolaimilla yrittää, niin kuolaimettomien tehoa ei voi huomata. Ihminen kun pakkaa uskomaan vasta kun itse näkee. Eri asia on sitten että joillekin sopii paremmin toisenlaiset suitset kuin toiset. Ja joissain tapauksissa on tietysti hyvä ostaa hevoselle hieman tehokkaammat suitset. Tällöin käsien keveys on sitäkin tärkeämpää, myös kuolaimettomilla. Sillä se että hevosella ei sitä metallinkappaletta ole suussa, ei silti tarkoita että hevonen olisi vahingoittumaton, niinkuin aikaisemminkin mainitsin.

Kuolaimettomat toimivat myös aivan mainiosti sekä korkeamman tason esteillä, että koulussa GP-tasolle asti. Muunmuassa Alexander Nevzorov ratsasti vaativia kouluratsastusliikkeitä käyttäen apunaan vain pelkkää kaulanarua. Ja esimerkiksi hackamorejen toimivuus esteillä onkin jo todistettu. Valitettavasti kuolaimettomien käyttö kisoissa on kielltty, joten kuolaimettomilla ratsastajat eivät niiden tehoa pääse todistamaan.

Huolimatta siitä, että pidän kuolaimettomia parempina kuin kuolaimet, en kuitenkaan ole sitä mieltä että kuolaimet olisivat aina huono juttu. On hevosia joille kuolaimettomuus ei vain syystä tai toisesta sovi, ja tällöin pitäisi tarkkaan miettiä mitä hevosensa suuhun lykkää. Esimerkiksi synteettiset apple mouthin kuolaimet ovat monelle hevoselle mukavammat hevoselle kuin tavalliset nivelkuolaimet. Myös  kumikuolaimet ovat osalle suoruudestaan huolimatta hevoselle miellyttävämmät kuin tavalliset metalliset kuolaimet. Ja riippumatta siitä mitä hevosen suussa on tai ei ole, niin ohjista vetäminen ei juuri koskaan kannata. Se jännittää hevosen turhaan ja myöskin aiheuttaa epämukavan olon suuhun/turvan päälle.

Täytyy kuitenkin aina muistaa, että lähtökohtaisesti mitä ikinä hevosen päähän tai suuhun pistääkään, tulee kaikki käytettävä voima sinusta, ei varusteesta.

Enkä suinkaan käske nyt kaikkia ajattelemaan samoin kuin minä, kerroin vain oman mielipiteeni asiasta ja ymmärrän että suuri osa ihmisistä on varmasti eri mieltä kanssani. Jaoin vain yhden ajatuksen asiasta johon yhtä oikeaa vastausta tuskin on. :)

Tässä video nivelkuolaimen vaikutuksesta hevosen suuhun

Tässä todella mahtava esimerkki siitä, miten ilman kuolaintakin voi suorittaa hankalimpiakin liikkeitä ja kulkea kauniisti muodossa ja peräänannossa  

Tässä hyviä ohjeita kuolaimetta ratsastukseen

Ja vielä todiste siitä että kuumempikin hevonen pysähyy kuolaimettomilla
Mikään näistä videoista ei ole minun tekemäni

Ja tiedän hyvin, että jos tätä tekstiä kukaan ylipäänsä lukee, niin keskustelua ja kiistelyä tämä tulee aiheuttamaan. Joten jos sinulla on jotain sanottavaa kuolainten/kuolaimettomien käytöstä perustelethan kantasi hyvin, ja asiallisesti.
Toivoisin myös vastauksia näihin kysymyksiin:
Mitä kuolaimia/kuolaimettomia käytät, ja miksi?
Miksi käytät kuolaimia/kuolaimettomia?
Mitä mieltä olit tästä tekstistä?

Vapulle tarkoitus vielä tehdä tai ostaa tuohon LG:hen pehmuste, koska tuossa kuolaimettomassa turpahihna on aika ohut, ja Vappu toimii hyvin pienemmälläkin paineella.

Irtohypytystä

Tänään kokeiltiin Vapun kanssa ekan kerran irtohypytystä. (tai no, kerran maneesissa vapaana jotain sähellettiin)
 Aloitettiin ensin neljän puomin sarjalla ja sen jälkeen korotettiin toista puolta ja tehtiin yksi ristikko. Aluksi käveltiin kuja muutaman kerran taluttaen läpi, ja sen jälkeen päästettiin Sikke ja Vappu vapaiksi.
Vappu selvästi tykkää esteistä ja meneekin ne siististi kun vain jaksoi liikkua. Välillä juostiin lujaa mihin sattuu ja välillä nökötettiin nurkassa eikä liikuttu mihinkään. Varsinkin oikeaan kierrokseen tuli nättejä suorituksia, vasempaan kierrokseen ei millään olisi halunnut mennä. Kokeiltiinkin vasempaan kierrokseen mennä niin, että joku juoksee vierellä ja silloin Vappu liikkuikin paremmin. Jännää on se, että jokaisessa kuvassa Vapun jalat menee täsysin samalla tavalla kuin vieressä kulkevan jalat.

Hyppimisen jälkeen kävelin Vapun kanssa vielä jonkin aikaa. Sitten pestiin hiet pois ja vietiin hevoset laitumelle.

Möks

Tyylikästä

Team Meatballs, ratsastusleiri 2014

Vuosi odotettiin, suunniteltiin ja odotettiin lisää. Ratsastusleiri (sennut & junnut) Siikaisten Sammissa 3.8-7.8
Viime vuonna minun ei leirille edes pitänyt lähteä, vaan samana päivänä kun kyseinen leiri alkoi meille ilmoitettiin peruutuspaikasta ja minua kysyttiin peruuttaneen tilalle. No, sitä sitten lähdettiin leirille hieman lyhyemmällä varoitusajalla ja myöhästyttiinkin sen verran että hoitsujen jakoon en ehtinyt, mutta Erja oli minulle Aatu-ponin silti järjestänyt.
Huoneessa johon menin oli kolme jo ennestään toisensa tuntevaa tyttöä joihin olen yhteyttä pitänyt leirin jälkeen koko vuoden. Mahtava leiriporukka sai minut ilmoittautumaan samalle leirille seuraavaksi vuodeksi heti edellisen päätyttyä.

Tällä leirillä siis mukana oli jo edellisellä kerralla olleet Porilaiset Elviira (13), Mariel (12) ja Tonita (13)
Tänä vuonna myös Tonitan kaveri Milla (14) tuli mukaan leirille.

Leirille saavuttiin ja hoitohevoset jaettiin. Jako sujui yllättävän helposti ja kaikki saivat sen minkä halusivatkin. Tosin minä ja Elviira päädyimme ottamaan Taaven ja Ruutin yhteisiksi. Milla sai Hönön, Tonttu Hessun ja Maikki Usvan.

4.8
Koulutunti Hessulla, kavaletit Usvalla ja totuttelua klassiseen tyyliin
Koulutunti Hessulla sujui perushyvin. Pieni tauko välillä tekee hyvää ja oma asento onkin jonkun verran parantunut. Ratsastin kahdella ohjalla ja pienen totuttelun jälkeen alkoi sekin jälleen sujua.
Millalla ja myös muilla, jotka klassista ratsastusta eivät juuri olleet menneet (Milla ei siis yhtään) oli aluksi jonkin verran hankaluuksia varsinkin käsien asennon ja ylöspäin tehtävän pidättävän avun käytössä.
Seuraavat tunnit alkoivat kuitenkin jo sujua kun tapoja alkoi ymmärtää paremmin.
Kavalettitunti Usvalla sujui myös hyvin ja poni meni kuuliaisesti kavalettien ja puomien yli. Välillä omasta vinoudesta johtuen poni oli kavaletin jälkeen oikaisemassa vasemmalle, mutta tänäkin asia jonkun verran korjaantui tunnin edetessä.

5.8
Koulua mato-hevosella, maasto Taavella ja viritetty poni
Seuraavana päivänä menin koulutunnin Larsilla, joka tunnetusti on hyvin laiska, sympaattinen, kirahvikaulainen puoliverinen. Lars liikkui kohtuullisen hyvin ja omista tavoistaan poiketen oli jopa itse tulossa karsinasta vapaaehtoisesti ulos. (Tämä oli kuulemma sen ansiota että Lars oli saanut arvoisensa hoitajan)
Osa tunnista ratsastettiin silmät kiinni ja oli ihan mielenkiintoista. (katso kuva)
Taave oli maastossa aivan mahtava, kuunteli ja teki mitä pyydettiin. Maaston alussa eräs aikuisissa mainitsi Tarsanin olevan kuin viritetty Jaguaari ja sen poni todistikin erittäin pätevästi kun totesi laukassa jääneensä jälkeen liikaa ja otti mukavalla spurtilla muut kiinni kivien lentäessä suurinpiirtein minun ja Taaven naamatauluun. Tämän jälkeen Tarzan ratsastaja totesikin: "Mähän sainoin että tää on viritetty."

Minä todella istun vinossa...

6.8
Estetunti Usvalla, ilman satulaa Ruutilla ja vaihteeksi hyvin onnistuneet ratsastustunnit
Estetunti Usvalla sujui todella hyvin. Usva kuunteli ja harvinaista kyllä (Usva on todella jäykkä) tarjosi välillä jopa peräänantoa, joka valitettavasti ei esteillä toivottua ole. Esteet hypättiin hyvin maltillisesti, koska itse en juuri esteistä pidä.
Ruutilla menemäni tunti olikin sitten onnistuneimpia tunteja ikinä. Ruut jännittyy todella helposti niskastaan, matelee tai menee liian kovaa. Tämä tunti onnistui niiden suhteen kuitenkin lähes täydellisesti. Koko tunnin Ruut kulki erittäin rennosti todella kauniissa peräänannossa ja jännittyi maksimissaan vain kymmenen sekunnin ajaksi, jolloin vika oli aina omassa jännittyneisyydestäni. Tällöin vein hevosen välittömästi voltille, rauhoituin ja mietin mitä oikeastaan olin tekemässä. Ainoat korjaukset tunnilla tulivat lähinnä vain vasemman kierroksen laukoista, koska sekä minä että Ruut olemme vinoja vasemmalle.

7.8
Istuntatunti Vallulla, peli- leikkitunti Vinkuralla ja ukkonen
Oli muuten suuri järkytys ja yllätys kun näin meneväni Vallulla (Vuoden Sammissa asustellut nyt 5v suokki) Vallu oli ikäisekseen oikein mukava ja rento ratsastettava, eikä mitään isoa ongelmia ollut. Jotain pientä ja laukkaa en nostettua saanut, taitavampi olisi tarvinnut olla. Vallu oli kuitenkin mukava tapaus ja toivon että sen jossain vaiheessa Erja mulle uskaltaa laittaa.
Peli- leikkitunnilla menin Vinskillä ja on muuttunut paljon siitä kun viimeksi olen kaverilla ratsastanut. Oli huomattavasti tasasisempi ja rauhallisempi kuin ennen on ollut ja harjoitusravissa istuminenkin oli aivan helppoa mitä se ei ennen ole ollut.
Ukkonen kuitenkin yllätti ja siirryttiin talliin kertomaan kummitusjuttuja ja odottelemaan jyrinän ja sateen hiljenemistä. Lopputunti mentiin maneesissa mutta ilmapiiri oli todella jännittynyt eikä kukaan oikein saanut mitään järkevää aikaiseksi. Usva pelästyi ja pukitti (10v. ratsastaja pysyi hyvin kyydissä), Vinski ei pysähtynyt, Jessica kiemurteli, Hönö oli jännittynyt ja Hessu oli.

Kiitos Usva, arvostin elettäsi suuresti

Jesse ja Milla

Maikki ja Usva

Ronja ja Usva

Tonttu ja Bertta

Team Meatballs